Paljon kaikennäköstä

Tuntuu että nyt on menossa sellanen hektisempi ja stressaavampi ajanjakso, kun on koko ajan ainakin kolme asiaaa mielessä pohdinnassa...

-Kellarin remontti seisoo vuokranantajan takia ( ei millään ehdi hoitaa meille materiaalia remonttiin)
- kellarin remontin pitäis saada äkkiä valmiiks että saadaan sinne vierashuoneesta yhdelle nuorelle naiselle  osa-aika majotus
- koiran valeraskaus ja sen seuraukset ( tähän mennessä yks eteisen muovimatto raavittu piloille kun on pesää yrittäny rakentaa)
- mulla on yks hammas vaivannu nyt reilun viikon niin että olen jo viikon sisään käyny hammaslääkärillä 3 kertaa ja soitellu joka toinen päivä sinne ja ilmotellu tilanteesta.
- haetaan viikonloppuna ch:n 3 v synttärilahja mikä pitää piilottaa jonnekin
yms yms sukulaisten aiheuttamat stressit...

Mutta silti olen saanut vältetyä sellasta vitutuksen tunnetta mielestäni aika hyvin. En ole mitenkään erityisen kiukkunen ollu vaikka tuntuu että on kauhee kasa asioita mun päällä... ahdistus sentään.

Mutta ainakin tosta hammassärystä päästiin! Siellä on siis viimeviikon perjantaina todettu hampaassa, jo aiemmasta juurihoidosta huolimatta reikä ja juuren tulehdus. Johon lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa: Uusi juurihoito tai hampaan poisto. Ja sanoi samaan hengenvetoon että jos juurihoito ei tälläkään kertaa tehoa niin hampaan poistaminen on sillonkin edessä.
Päätin että se poistetaan, mutta ajan sitä toimenpidettä varten vasta kuukauden päähän. Ja siitä perjantaista lähtien hammas särki niin kamalasti! Tulehduksen aiheuttama paine tuntui kipuna enkä pystynyt loppupeleissä puremaan oikealla puolella ollenkaan. En muistanu ollenkaan kuinka lamauttavaa hammassärky pahimmillaan on :(

Maanantaina soitin että olen nyt kolme päivää putkeen elänyt särkylääkkeillä, että mitä tehdään, Käskivät aloittaa mulle väärätyn antibioottikuurin ( piti alottaa vasta 3 päivää ennen hampaan poistamista) Antibiootit alkoivat tehota. Ohjeistivat että jos kolmantena päivänä vielä särkee niin soitan uudestaan. Ja niin minä tein. Ajatus siitä että eläisin sen säryn ja paineen kanssa kuukauden ei kuulostanut mitenkään ihanteelliselta tilanteelta... Sain päivystysajan torstaille, missä he katsoisivat että mikä tilanne siellä on.

Torstaina pienen aksentin omaava hammaslääkäri kokeili hammasta ja kyseli särystä. Annettiin jälleen kaksi vaihtoehtoa: joko laitetaan toinen antibioottikuuri päälle tai aamuksi takasin jollon poistetaan hammas.

Ja siellä se verinen kolo nyt on. Toivottavasti paranee hyvin :)
Itse toimenpide oli tosi nopeesti ohi! Eikä sattunut ollenkaan, onneks.

Nyt odotellaan että puudutus lakkaa niin voi ehkä syödäkin tänään jotain ilman että puren poskeen ja kieleen 800 kertaa :D

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille! :)


P.s. sosiaalisessa mediassa ollaan ihmetelty mekkoa jonka eri ihmiset näkevät eri värisenä. Minä näen mekon valkosena ja kultasena, minkä värisenä sinä sen näet?

Tatuoinnit

Mulla  on kaksi tatuointia. Molemmilla on mulle tärkeä merkitys jollakin tapaa.

Ensimmäisen tatuointini otin vuonna 2011. Se sijaitsee oikean jalan nilkassa. Tekstiksi otin englanniksi: " Just breathe"
Olen joutunut lukemattomia kertoja suomentamaan ja selittämään ihmisille mitä se tarkoittaa.. Ongelmana siinä on vaan se että suomeks tuo kuulostaa paljon typerämmältä :D 
Otin siis tuon tatuoinnin voiton merkkinä ja muistutukseks ajanjaksosta mun elämässäni, kun sain hyperventilaatio kohtauksia jatkuvasti (mitkä eivät kuitenkaan oleet ihan paniikkikohtauksia kai)
Niille jotka eivät tiedä mitä hyperventilointi tarkoittaa, niin tässä lyhyt selvitys:

"Hyperventilaatio eli liikahengitys tai (vanh.) ylihengitys, sananmukaisesti ylituuletus, tarkoittaa olosuhteisiin nähden liian tiheää tai syväähengitystä, jonka seurauksena on alkaloosi ja hypokalseemisen tetanian riski. Hyperventilaation aiheuttama veren hiilidioiksidipitoisuuden lasku muuttaa verta normaalia emäksisemmäksi. Elimistön happo-emäs-tasapainon järkkyminen voi johtaa hengenahdistukseen, huimaukseen, puristuksen tunteeseen rinnassa, raajojen ja suun ympäristön puutumiseen tai pistelyyn, kouristuksiin ja paniikkituntemuksiin. Hengitystaajuuden lisääntyminen on elimistön normaali stressireaktio. " Teksti wikipediasta.

Kohtaukset oli kamalia, kun en osannut ite rauhottua siitä, en saanu ite hengitystä tasaantumaan, jolloin aloin panikoimaan.
En muista tarkalleen miten ja kuka mut sinne käski, mut psykologilla kävin muutaman kerran ...
Siellä nousi pari ahaa elämystä ja sen jälkeen aloin pikkuhiljaa kohtaus kohtaukselta hallitsemaan sitä omaa rauhottumista. En edes muista kuinka kauan niitä kesti, tai kuinka monta kohtausta koin, mutta ne loppuivat jokatapauksessa.
Siitä keksin ottaa tatuoinnin, mikä muistuttaa mua ottamaan rauhallisesti ja hengittämään syvään.

Toinen tatuointini on mun veljenpojan muistolle.  Tony Christian kuoli vuonna -09. Meillä ei ollut ikäeroa kun kolmisen kuukautta. Hän oli niin tärkeä ihminen meidän kaikkien elämässä, ja hänen kuolemansa tuli täysin puskista. Tullaan aina muistamaan hänet <3

Tän näkönen oli tatuointi seuraavana päivänä ottamisesta :)

Ja nykyään se näyttää tältä:

Kolmaskin tatuointi on jo tiedossa! olen haaveillu ottavani tatuoinnin ch:sta. Ehkä jalanjäljet, tai jotain muuta. Se on vasta idea tasolla, joten ihan tässä kuussa sitä ei tulla mun iholla näkemään, mutta kyllä mä jonain päivänä keksin millasen siitä haluan! :)

Forssan paras palvelu

Kävin perjantaina tuhlaamassa lahjakorttini alusvaateliikkeessä: Liivikeskus.
Se liike on  koko olemassaoloaikansa (21 vuotta) pitänyt maineensa loistavasta palvelusta. Niin liikkeenomistajan Anun, kuin hänen tyttärensä Elinan puolesta.

En aikaisemmin ole ostanut kuin yhden Rintaliivit- alushousut parin liikkeestä, mutta heidän maineensa kirii heidän edellään :) Olin monesta paikasta kuullut heidän palvelustaa, tuotteiden loistavasta laadusta ja siitä kokemuksesta, kun sinua palvellaan henkilökohtaisesti niin että saat varmasti sen mitä haitkin ja vielä enemmän!

Pienellä paikkakunnalla kun asutaan, kaikki tuntee jonkun kautta toisen. Niinkuin Anukin tunsi mut aikasemmin äitini kautta, ja tietysti nykyään Mainossataman äijäpuodissa tehdyn yhteistyön kautta.
Elinan kanssa tultiin tutuksi paremmin myös tuolloin.
Joten kun kävelin R:n kanssa liikkeeseen sisään, tuli tuttavallinen tervehdys, jonka jälkeen lähdettiin tuhlaamaan rahaa :P

Mulla ei ollut mitään tiettyä mitä hain kun liikkeeseen menin. Mutta näin ikkunassa yks päivä ohi ajaessani ihanat pitsitopit, jotka toimittivat rintaliivien työtä myös :)

Sovittelin varmaan about 10 liivit, kunnes päädyin ottamaan Missyan pitsitopin mustana, ja siihen kuuluvat housut,

Toppi on ihana päällä! Se ei purista mistään ja tuntuu tosi pehmeältä, ja silti on ryhdikäs olo :)
Ostin myös toisen parin, mutta ne jääköön salaisuudeksi ;)

R oli siis makutuomarina, tosin se näki ehkä kolmasosan niistä mitä sovitin :D mutta that´s fine, oikeat löytyi, osaksi R:n avulla, joten lähdin erittäin tyytyväisenä liikkeestä! :)

Huonon parisuhteen vaikutukset

"Jääkö kaikkiin ihmisiin arvet kiinni näin?", huomaan ajattelevani kun eteeni tulee taas asia mikä muistuttaa huonosta itsetunnostani ja siitä miksen osaa toimia "normaalisti" tasapainoisessa parisuhteessa.

Kaikilla meillä on huonoja parisuhteita. Se on fakta. Ja mielestäni hyvä niin. Sillä se mikä ei tapa, vahvistaa.

Olen herkkä ja romanttinen ihminen ja minulla on luontainen tarve miellyttää ihmisiä lähelläni.
Olen ollut ns. tossun alla. Tietämättäni. Huomasin sen vasta jälkeenpäin. Tajusin kaiken vasta jälkeenpäin. Näin kaiken tavallaan selvästi ensimmäisen kerran vasta kun olin eronnut. Se on ainut asia mikä on oikeasti jäänyt vi***tamaan jälkeenpäin. Ja sehän on valtava asia!

Kysymyksiä nyt voi kysellä loputtomiin. Miksi? Miten? so what miksi ja miten. Pääasia on että on loppupeleissä on ymmärtänyt. Eron jälkeen sinkkuna eläessäni en tavallaan huomannu huonoa itsetuntoani, ei kiinnostanut ihmisten mielipide, koska en hakenut ketään kenen mielipide kiinnostaisi. Se tuntui vapauttavalta.

Sitten eräänä heinäkuun aampäivänä. Menin krapulassa ja kolme tuntia nukkuneena töihin Abc:lle hesburgerin kassalle. (ehkä kamalin paikka olla töissä krapulassa) Enkä malttanut odottaa että mun tauko alkais, niin pääsisin faceen etsiin sen jätkän kenet tapasin edellisenä iltana. Riku se oli nimeltään. Missä se taas sano asuvansa? Raumalla. Ei helvetti 6 eri rikua raumalta... Profiilikuvan perusteella ja silkalla tuurilla tökkäsin oikeaa ihmistä. Ja alettiin viestitteleen. En saanut sitä ihmistä mielestäni. Nyt oli yhtäkkiä ihminen, kenen mielipide kiinnosti. Ja siitä lähti tähänastisen elämäni paras parisuhde. reilu 1,5 vuotta siitä on kulunut, ja olen tänä aikana saanut todeta, kuinka sinisilmänen olenkaan aiemmin ollu. Kuinka pahasti olen antanu toisen ihmisen mielipiteen vaikuttaa omakuvaani ja itseinhooni. Haen joskus edelleen vaistomaisesti toisen hyväksyntää kaikelle tekemiselleni ja sille miltä näytän. Onneksi tämä nykynen avopuoliso on saanut koulutettua mua parempaan suuntaan. Siitä olen ikuisesti kiitollinen jollekin ihme voimalle mikä saatto meidät yhteen. Oli se sitten mun pikkusisko ketä mut pakotti siihen tiettyyn baariin sinä iltana ku tavattiin, tai kohtalo tai mikä hyvänsä.

Olin typerä. Olin rakastunut. Tein kaikkeni että toisella olisi hyvä olla ja että se toinen olisi tyytyväinen. Eikä se siltikään ollut. Huoh, kuinka se tunne murskaakaan ihmisen.
Pidin tukkaani kiinni suurimman osan ajasta (sillä se piti enemmän siitä että ne oli kiinni), Se päätti millon olen sopivan laiha. Se päätti minkä paidan laitan. Se päätti etten saa syödä sen läsnäollessa sipsiä, tuorekurkkua tai mitään mikä rouskuu, koska kuulostan kuulemma vammaselta. Se päätti miten tuhlasi oman aikansa, omat rahansa, ja kuinka minä käytän omat rahani. Aikahan meni lapsen tulon jälkeen kotona ollessa, kunnes löydin muitakin äitejä MLL:n vauvakahvilasta. (Tuosta paikasta tuli henkireikä vähäksi aikaa) . Aina kun itkin, itkin piilossa. Menin vessaan, toiseen huoneeseen, enkä hiiskunutkaan, vaan itkin täydessä hiljaisuudessa sitä paskaa ulos mitä kertyi muhun sisälle. Koska kun se huomas et itken: " Mitä sä itket? Lopeta ny toi, toi on ihan typerää"

Minä hoidin kodin. Lapsen. Koiran. Ja miehen. Ja silti se ei riittänyt. Ja syytin siitä itseäni.
Ikinä ei riidelty. Sillä se ei ollut ikinä kotona. Tai kun oli, oli liian väsynyt keskustelemaan ja käski olla hiljaa. Silti olin täysin rikki kun se parisuhde päättyi. En käsitä minkä takia.

En ole ikinä avautunut täällä tällä tavoin. Kiitos kaikille tekstin lukeneille. Ja varsinkin tähän, saa kommentoida.

 Onko joku muukin huomannut jälkeenpäin olleensa suhteessa, jossa sinua on satutettu henkisesti? Näettekö te vielä tänäpäivänä sellaisen suhteen vaikutuksia?

tärkeän ihmisen päivä

Ch:lla oli tarhassa helmikuun alussa Tärkeän ihmisen päivä.
Kysyin ch:lta että kenet hän sinne haluaa. Vastaus oli Pappa! Ei tullut yllätyksenä. Vaihtoehtoina pyöri pitkään joko pappa tai mummi (eli mun isä tai mun äiti) Ja papan hän sitten sinne halusi mukaan leikkimään :)

Vaikka vielä aamullaki muistutettiin että muistatko että pappa tulee tänne tänään leikkimään heti aamupalan jälkeen? Niin oli kuulemma silmät suurentunu valtaviks ja valtava hymy kun huomasi papan :D Sitten mentiin ja esiteltiin kaikki pienetkin asiat papalle tarhassa :)

Tutustumisen jälkeen heillä oli ollut askartelu hetki. Ja tätä me naurettiin kun tarhantäti Kirsi selvitti että ch:lla oli ollut ihan selkee visio millasen työn he askartelee, kun oli määrännyt kaiken millanen leikattiin, mihin se liimattiin ja mitä pistettiin mihinkin! :D
ch määräs ja pappa totteli. Hienon taideteoksen ne oli tehnytki! :)

Nää kaks oli kuulemma jaksanu askarrella tosi kauan. Taideteokseen oli syntynyt virtahepoa, tipu ja norsu (jonka ch kertoi myöhemmin meille olevan dinosaurus)
 :)

On tuo yks niin papan poika... Ei haluais ikinä lähtee papalta kun siellä ollaan käymässä, ja niin oli kuulemma sillonkin tullut kauhea meteli kun pappa oli lähtenyt kotiin ennen lounasta eikä tullutkaan enää leikkimään... :/
Molemmat heistä tuntu nauttivan aamupäiväst tarhassa kovasti, niin innoissaan ne molemmat sitä selittivät :) <3
Sais enemmänkin olla näitä päiviä!

Tukan tuunausta

Oon perustyytyväinen tukkaani tällä hetkellä. Mutta tiedättekö sen tunteen että mitä jos vähän... KÄVIS KAMPAAJALLA? Kun olet myllännyt ja seikkaillut pinterestissä toinen toistaan kauniimpia hiuksia katsellen, tulee tukka-kateus! " Kyllä munki hiukset vois tolta näyttää" juu näin on...

kampaus minkä tein hätäsesti yks aamu ku kyllästyin perusponnariin

Mulla on se laittamis ongelma! Mun hiukset on lättänät. Ja kun tupeeraan, se ei pysy. Se ei vaan kertakaikkiaan pysy. Sillä tuli mieleen että kävisin kampaajalla pyörähtään ihan vaan ottaan muotoon leikkauksen. Ja ehkä vähän väriä... ja ehkä ihanat raidat. kato nyt! aina se menee näin :D
Mut siis mulle riittäis ensihätään ihan vaan kaunis leikkauskin. Hiuksiahan voi hoitaa kaikilla öljyhoidoilla ja naamioilla kauniiksi kotosalla.

Tollanen kaunis kerroksittain leikattu muoto on yksinkertainen ja kaunis. Sellasen ajattelin mennä leikkauttamaan. 

Jos aletaan väristä puhumaan, niin olen edelleen suklaanruskean kannalla. Tulen varmasti vielä joskus värjäämään tukkani taas vaaleaksi, mutta tällä hetkellä on edelleen brunette vaihe päällä joten silä mennään. Mutten ole tähän päivään mennessä oikein omistanu sellasta väriä minkä todella olen halunnu, Mulla on ollu kerran sellanen täyteläinen suklaanruskea väri päässä, mutta sillon ei taas ollu raitoja. Kaks yllä näkyvää kuvaa antaa vähän osviittaa siitä millasen tukan tahtoisin :)

No alotetaan vaikka sillä leikkauksellaki ensin ja katotaan sitten ! :D
Alla vielä muutama esimerkki eri kasvojen muodoista verraten julkkiksiin.

Seuraava postaus onkin vähän arkaluonteisempi, toivon, että otatte sen hyvin vastaan.

Parhaiden ystävieni tarina

Multa löytyy kolme sydänystävää.
Tämä kirjotus on omistettu kahdelle heistä. Meidän omalle pienelle ryhmällemme: Pyhä kolminaisuus. (nimeä ei kannata ottaa kauhean hengellisesti... sen tarinan kuulette myöhemmin tässä postauksessa)

Pyhä kolminaisuus pitää sisällään: minut Heinin, Kaisan Ja Emilian. Toisinsanoen: Mopsi, Kasa ja  Manta.

Kaisaan tutustuin ekalla luokalla Linikkalan ala-asteella.
En muista tarkalleen miten esittäydyttiin, mutta en muista päivääkään ettenkö olis viettäny sitä kaisan kans. Ihan totta. Alotuspäivästä alkaen muistan kaisan,

ala-asteen kaverikuva :D

Ala-aste meni Spice Girls´in ryhmässä ja kaksin.. Ja jos jotkut olis saanu päättää niin yksin. Mua kiusattiin ala-asteella. Ja muistan erään rakkauskirjeenkin minkä meidän luokkalainen poika kirjoitti kaisalle jotenkin näin: "olet nätti, aletaaks oleen, miks olet heinin kaveri kun se on tollanen lauta eikä yhtä nätti ku sä" niin no.. Kaisa ei onneks totellu, vaan jatkettiin yhdessä murrosikään ja ylä- asteelle.
7-luokka on aikamoinen aika...
Tai no ylipäätään murrosikä on tytöille aikamoista mylläkkää, näin jälkikäteen tunnustaen.

Mä taisin olla meistä kahdesta se joka pölli ekan tupakan äitipuolelta ja poltettiin posuja piilossa jossain misä mahdollisimman moni kaveri näkis, eikä ainutkaan aikuinen.

Se oli kova juttu. Meidän mielestä kaikkein siisteimmät ihmiset siihen aikaan oli ryhmä nuoria vieremäläisiä ketkä kävi yhdessä välitunneilla tupakalla Bronxeilla (eräs rakennus heti koulun vieressä)

Ja sinne me päädyttiinkin. Mantan mukana. Ystävystyttiin, EN muista miten alunperin mutta seiskaluokalla se tapahtui. Manta toi meidän elämään Punk asenteen. Niinkuin musiikkimakuun uusia tuulia. :)

Ylä-aste lähti siitä oikein kunnolla lentoon ja alkoi mun oma kapina vaihe. Koulusta kyllä päästiin ja ihan kelpo arvosanoillakin jos muistan oikein, mutta koulun ulkopuolella hengailtiin kaupungilla millon missäkin nurkassa poltellen tupakkaa, jauhaen pask**a ja kuunnellen musiikkia. Se oli hauskaa aikaa :D Koottiin meille Jee Jee- porukka (klamydia) Minkä alkuperäseen kokoonpanoon kuulu mun muistaakseni Minä, kasa, manta, milla, miska, stondis, julkku, muska, riku?, mikke, paska ja joitain muita? Ei voi muistaa :D

Sitten mulla ja kaisalla alkoi ammatti-instituutin merkonomi linjalla koulu, ja manta opiskeli tammelassa artesaanipuolella. Tuli uusia tuttavuuksia, ei nähty enää niin usein.

amis ajoilta

Manta muutti pohjanmaalle  ja oltiin kirjeenvaihdossa tuo aika. Oli ihana lähettää ja vastaanottaa kirjeitä! :) Nostalgista ;)

Pohjanmaalta manta palasi onneks meidän keskuuteen tänne Forssaan <3
Minä ja manta ollaan ylpeitä pienen pojan äitejä, kaisa toimii ch:n kummitätinä ja tapaillaan tällä hetkellä aina sillon tällön yhdessä. Yleensä se on joku ystävänpäivä, tai halloween tai nimipäivät tai ihan vaan kun on asiaa kauheesti! :D

pääsiäinen 2014

pääsiäinen 2014

lauantai brunssi kesä 2014

halloween 2014

kaisa ja minä laivalla pari vuotta sitten :D

Ja tosiaan. Se Pyhä kolminaisuus on erään villen ansiota rippileiriltä (tähän se kaikki hengellisyys ja jeesustelu jääki) Manta ja kaisa istu eräässä pöydässä mihin olin menossa istumaan, mutta yks pojista ehti ensin, sano että tahtoo olla mantan vieressä (oli vähän pihkassa ehkä )
sillon ville huudahti jostain viereisestä pöydästä että "älä ny mee siihen, et kai meinaa rikkoo pyhää kolminaisuutta" (tai jotain siihen suuntaan)

Love you girls <3

Unelmieni koti

Nyt kun on tapahtunut pieniä askelia ison muutoksen suuntaan, niin olen alkanut miettiä meidän taloo isona kokonaisuutena. Sen mahdollisuudet pitkällä aikavälillä. Siitä aiheutuvat kustannukset, remontit, mahdolliset tulevat hampaiden kiristykset... Niin samalla olen tietysti miettinyt mahdollisuutta siitä että saamme itsellemme unelmiemme kodin rakennettua.

Millainen sitten on se unelmien koti? Olen jo joitain inspiskuvia tänne pistäny joskus erinäisistä talon osista, mutta tässä vielä kokonaisvaltainen kuva siitä miltä MUN unelmien KODISSA näyttäis:

Ydinsanat mitä käyttäisin omasta unelmien kodista olis: Turvallinen, Kotoisa, Kaunis, Valoisa.

ihana toi liitutaulu-taulu ja kaikki muukin tässä kuvassa on ihanaa <3

Makuuhuoneen pitää olla tyyni ja niin rauhallinen paikka että siellä rauhottuu nukkumaan hyvin .

lasten piirustusnurkka

mahdolliseen lasten yhteishuoneeseen ihana rakennettu parisänky :)

ihana tilava keittiö

vessaan tolla idealla pesuallaskalustetta, mutta puoliks toi pitkulainen :)

Ruokailu tila erikseen keittiöstä. Noin valosaa ei meille saada, mutta aina voi unelmoida!

Pienene aamupalapöydän ja penkin vois kuitenkin jättää keittiöön ikkunan eteen :P

Kodinhoito seinämä siistiks ja linjakkaaks.

lapsien repuille ja aikuisten kasseille omat naulat eteiseen

Saiko näistä kuvista hyvän idean siitä millanen mun unelmakotini olis?
Piha onkin ihan asia erikseen! Siitä ei pysty mitään kuvia lainaamaan pinterestistä, koska se on ainutlaatunen, oman kädenjäljen tulos. Siihen päästään sitten kesemmällä! :)

Ihana ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai

Ystävänpäivä ei ollutkaan niin kiireinen päivä ku luulin, tai siis en pitänyt kiirettä :)
Aamusta lähdettiin torilta ostamaan graavilohta illan sushiateriaa varten. Tai siis minä kävin, pojat jäi jumittamaan valtavaan lumivuoreen keskelle toria :D

Sain ch:n letuilla houkuteltua pois vuorelta ihan hetkeks, kun se sit äkkäs jo uuden vuoren ja sinne oli päästävä heti, niin ettei edes trippi tai lettu maistunu!

Sit kotiin ja vähän makkarakeittoo naamariin ja päikkäreille. Mä lähdin sit suoraan siitä teatterille ystävänpäivä näytökseen kahvittamaan. Harmi kun en tajunnu ottaa kuvaa meistä, kun tein meille kaikille pienet juhla-tötterö- hatut kahvioon :)

Sitten kun teatterilta pääsin, niin oli nopea kakun kuorruttamisen aika. Ja kun mun äiti tuli hakemaan ystävänpäivä ritariaan (ch), niin mä ampasin ystävä kakkukahville ystävän luo.

 Kuvaajana näissä kakkukahvittelu-kuvissa  toimi Kaisa blogista kaisankaisan

Kakkukahvittelun jälkeen mua odotti sushikokki täydessä työn touhussa kotona :)
Tasajako töissä: mies teki sushit ja mä vein koiran lenkille :P
Sit valkkari pullo auki, sushit pöytään, kortin ja pienen lahjan vaihto ja leffa pyöriin!

Sunnuntaina aamuna kun lähdin koiran kans lenkille, aurinko paisto ihanasti, mutta oli tosi kylmä tuuli! Käytiin mun siskolla, ku oli ystävänpäivälahjat vaihtamatta. Mimi pelkää vähän rappusia... Ja rappukäytäviä, mut kyllä se rappuset sit hienosti tuli! :)

Täytyy aikaajoin käydä ihan vaan harjottelemassa rappukäytävissä kulkemista että päästään siitäkin pelosta. Toisesta pelosta pääsemiseen on kunnianhimoiset suunnitelmat! Vesi. Mimi ei mene veteen, se ei ole pennusta saakka uskaltautunut veteen menemään kun kerran pienenä pentuna hän ei uskaltanut, joten isäpuoli heitti sen veteen.. Kauhee pakokauhu toiselle tietenkin tuli siitä, ja traumat jäi. Mutta viime kesänä oltiin R:n vanhempien mökillä, missä on tosi matala järvenranta, ja kun käveltiin siellä ite, niin mimi uskalsi tulla pari askelta ihan itse sinne veteen! Olin ihan monttu auki kun R sai sen houkuteltua sinne :)
pikkuhiljaa! <3

Ja saatiin me laskiaispullaaki! Käytiin mun isällä saunassa ja pullalla ehtoolla. Puusauna on ihan parasta mitä tiedän, varsinkin perjantaisin ja sunnuntaisin :D en tiä mikä noissa päivissä sit oikein on..

Ystävänpäivä tärkeimpien ihmisten kesken

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ (jo etukäteen)

Huomenna on yli kaupallistetuin ja söpöin juhlapäivä vuodesta! Päivä jona muistetaan rakkaimpia ystäviä ja sitä omaa murua jollain pienellä lahjalla :)

Mulla on huomenna kahdet treffit! (itseasiassa kolmet, koska menen teatterille kahvioon joten treffaan teatteriporukanki!)
Ensin päivällä kahvitellaan parhaiden kavereiden kans kunnon herkkukattauksella!
Ja illalla mennään murun kans treffeille ;)
Tässä ohje pienelle kakulle, joka on täydellinen kun syöjiä ei olekaaan se 8 vaan kaksi. Tämä tulee olemaan muunmuassa meillä huomenna kahvipöydässä :)

Huomasin kinuskikissalla tosiaan ihana kakun ohje mikä oli just passeli ystävänpäiväks, koska se oli pieni ja söpö :) 
MUTTA, kiire painaa päälle ja aika uhkaa loppua kesken, joten menen sieltä mistä aita on matalin ja ostin valmis kakkumix pussin, mistä leivon pohjat tänään ja täytän kakun jollain superherkullisella täytteellä huomista varten :)


Paistaminen:
175 astetta, alatasolla 40 min

Vadelmatäyte
2 dl vispikermaa
2 rkl sokeria
200 g suomalaisia vadelmia
2-3 rkl vaniljakreemijauhetta
lemon curd -sitruunatahnaa

Kuorrutus:
400 g valkoista sokerimassaa
elintarvikeväriä
 strösseliä

TAI

Suklaa kuorrutus

Voikreemin ohje:

125 g margariinia
1tl vaniljasokeria
4dl tomusokeria
1 rkl maitoa

Pehmennä huoneenlämpöinen margariini sähkövatkaimella. Lisää vanilijasokeri kokoajan sekoittaen ja lisää seokseen vähitellen tomusokeri. Sekoita seos voimaakkaasti tasaiseksi, lisää maito ja sekoita vielä n. 1min. Jos kreemi on liian tönkköä kakun levitykseen, lämmitä sitä hieman mikrossa jolloin kreemi notkistuu.

Kun kuorrutat kakun kreemillä niin laita se vielä n. tunniksi jääkaappiin ennen kuin viimeistelet kakun suklaakuorrutteella.

Suklaakuorrute:

200g tummaa suklaata

1dl kermaa

Sulata suklaa mikrossa. Lämmitä kerma kattilassa, mutta varo ettei kerma kiehu. Lisää sulanut suklaa kerman joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Anna kuorrutteen jäähtyä kattilassa ennen kuin kaadat sen kakun päälle.

Tämän lisäksi macaron leivoksia ja pikkuleipiä <3 eiköhän sillä pärjätä!
Ja illalla vasta päästään herkuttelemaan! Tehdään rakkaan kans sushia ittellemme koti illalliselle! :P

Tehdään siis romanttinen kynttiläillallinen kotona! :)
Virittäydytään tunnelmaan eri nikseillä ja nautitaan olostamme :)
Hyviä keinoja virittää tunnelma kotona:

- Siirtele huonekaluja. Se tuo heti virkistyksen samaan vanhaan asuntoon jota katsellaan päivittäin. Esim ruokapöydän voi siirtää keskelle olohuonetta johon voit tehdä romanttisen kattauksen.

- Kynttilät. Nämä eivät selityksiä kaipaa!

- Kukat. Tämä voi olla ruokapöydän keskellä komeileva kimppu tai terälehdet sängyllä, tai jopa yksi kukka (esim ruusu) jolla kiusoittelet kumppaniasi koskettelemalla kukan silkkisillä teräledillä hänen herkimpiä ihoalueitaan.

- Laittaudu. Pukeudu ja laita hiuksesi kuin olisit lähdössä ulos treffeille. Pistä esim jokin mekko päällesi minkä kumppanisi muistaa ensi tapaamiseltanne tai ensitreffeiltänne.

- Musiikki. Virittäytykää tunnelmaan oikein ihanalla romanttisella musiikilla. Tai rokilla. Kunhan se tuo teille sen oikean tunnelman.


Tässä vaiheessa toivotan kaikille oikein ihanaa ystävänpäivää ja viikonloppua Mun ja R:n biisin tahtiin! <3