Vuoden viimeinen päivä

Toden totta. Vuosi 2015 on taputeltu. Tämän vuoden kohokohdat:

- Uusi Koti
- Ihana perhe ja ystävät
- Yrityksen perustaminen ( ja tästä positiivisen palautteen saaminen )

On ollut ihan sellanen mukava vuosi. Tuntui että se olisi elämän käänteenkohdan aloitusvuosi. Nyt haluan muutosta parempaan. (mikään ei siis ole huonosti nytkään periaatteessa) Mutta haluan hakeutua sellaisten asioiden ja ihmisten läheisyyteen jotka auttavat mua eteenpäin ja tuovat iloa ja hyvää energiaa mun elämään. Haluan kiinnittää huomiota elämäntapaamme. Naudan lihaa haluan ehdottomasti yrittää vähentää rankasti, jos on yhtään uskominen tiedemiehiin ja sillä olisi jotain vaikutusta ilmastonmuutokseen.

Haluan alkaa liikkua ja alkaa harrastaa kun siihen on aikaa. Haluan hioa kotiamme täydellisyyttä kohti pikkuhiljaa. (sillä omakotitalohan ON ikuisuusprojketi)

Ensi vuodesta voi tulla SE käännekohta mun elämässäni. Jolloin kaikki alkaa sujumaan. Jolloin kaikki osa-alueet mun elämässäni on kohdillaan. Toivotaan... ;)

Mutta nyt! Vinkki tämän illan ennustuksiin ja tinan valamiseen. Meillä kokeillaan tänä vuonna jotain uutta. tinakenkien ostamisen sijaan, käytämme sokeria. Miten? Sen kerron tässä:

( Varaa noin desi sokeria ihmistä kohden )

1. Kaada sokeri pannulle. Kuumenna sitä niin kauan, kunnes on läpikuultavaa.
2. Kaada kylmään veteen, samalla tavalla kun tinaa kaataessa. Nopealla liikkeellä :)
3. Ennusta!

Katotaan millasia tulee! :)

Nyt haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ihanaa uutta vuotta!
Ja kiittää kuluneesta vuodesta sydämeni pohjasta <3

Nähdään ensi vuonna ;)

kipukynnys... brassi...

Huh, taidan olla aika nössö... :D Mutta perkele se sokerointi sattu aivan saatanasti! Teko hetkellä ainakin. Lisäks hikoilin tuskahikeäni siellä ku joku joulukinkku uuniin laittaessa...

Aloin siis miettiä että onko mulla sittenkään mitenkään kauheen korkea kipukynnys.. Luulin omaavani edes jotenkin keskitasolla olevan kipukynnyksen. Mutta saatoin olla väärässä. Vertasin kipukokemusta tatuointien ottamiseen. (Muita kipukokemuksia kun ei juurikaan ole)

Ensimmäinen tatuointini ei sattunut ollenkaan. Siis kirjaimellisesti! Tatuointi tehtiin nilkkaan, ja ainut melkein ongelmaksi siinä meinasi muodostua, oli hermoon osuminen, joka aiheutti jalan poukkoilun tahtomattani. En siis itse pystynyt pitämään jalkaani paikoillaan, joten kaverina mukana ollut janika piti jalkaa paikoillaan. :D 

Toinen tatuointi sitten taas sattu. Sulka, joka on vasemmassa lavassa. Voi tietysti johtua siitä että se kohta on enemmän luuta ja nahkaa kun mitään muu... Mutta olin oikein ihmeissäni että se sattu niin paljon. Ja jos muistan oikein, niin ääriviivat tais sattua enemmän kun väritys. Ei voi muistaa. 

Ja nyt tämä hullu on kokenut sokeroinnin, ja kyllä se oli brasilialainen. 
En tiedä menenkö toiste. Tuskin. Tosin suurin osa siitä kivusta oli tietty jännittämistä itsessään. Tuo tilanne kun ei ole mikään normi mistään suunnasta katsottuna. Lisäksi hikoilin tuskahikeä niin kamalasti että alkoi sekin jo ärsyttää. Iho oli niin kostea että talkkia meni mukava määrä, jotta kidutuksesta olisi mitään hyötyä :D 

Sen kidutuksen lisäksi, tämä hullu haaveilee menevänsä vuoden sisään aloittamaan uuden tatuoinnin, nimittäin puolikkaan hihan vasempaan käsivarteen. 


Katotaan kuin ämmän käy ;)

Rauhallista ja kaunista joulua!

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ihanaa joulua täältä blogin puolelta! <3

Tässä meidän tämän vuoden joulukuusi. Se on pieni, ja tehty muvovista. Mutta se riittää tähän jouluun. Tämä loppuvuosi on ollu stressaava jo muutenkin, niin en ottanut joulukuusesta ressiä, niinkun en koko joulustakaan :)

Päätettiin siis yhteistuumin, että ensi vuonna uudessa kodissa vedetään joulu MELKEIN överiksi :D 

Kuusikin on kahden metrin luokkaa sillon ;)

<3

Konsertti

Olin mukana suunnittelemassa Forssan teatterilla tapahtuvaa Joulukonserttia. Suunnittelu aloiteltiin noin kuukausi ennen konserttia. Mutta itse konsertin tekemiseen oli vain viikko aikaa. Sillä vain viikko aikaisemmin konserttia, sai lavan tyhjentää Isältä pojalle rekvisiitasta.

Mukana oli mahtava ääni- ja valoryhmä, joka toteutti jokaisen toiveen mitä tuli vastaan. 
Itse roudasin ihanan R:n avustamana vähän luonnon materiaalia paikalle, ja spray maalilla laitoin vähän valkosta maalia puiden pintaan :)

Kireelle veti, mutta konsertti oli loppujen lopuksi menestys. Ihmiset ylistivät itse laulajaa Tarja Söyringiä sekä hänen säestäjäänsä Risto Pelliä. Lavalla nähtiin pari ylläriesiintyjääkin. Nimittäin Jaana Pöllänen lauloi mukana parissa laulussa, niinkun lauloi Jari Kauppilakin. 

Lisäksi nähtiin pieniä suloisia tyttöjä mukana laulamassa lavalla muutaman kappaleen ajan <3 Tytöt sulattivat kyllä kaikkien sydämet!

Tuolta näytti kenraalin aikaan lavalla. Takaosassa olevaan "ikkunaan" heijastettiin lumisadetta. 
Katosta roikkuvat juhlavalot ja kankaat on Suunnittelupalvelu-Laurenin vuokraamat. Ja muut somisteet tein paikalle itse sen mukaan mihin aika ja kädet riittivät :)

Itse olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen, ja olen otettu kaikesta palautteesta mitä ollaan saatu :)

With all my love <3

vanha harrastus

Kaikki eivät tiedäkään, että olen lapsena opetellut sellon soittoa. Aloin oppimaan sitä juuri kun sitten alkoi muut (pojat ja kaverit) kiinnostamaan enemmän. Mikä on sääli sinänsä. 

Nyt se kiinnostus sellon soittoa kohtaan on noussut taas. Haluaisin osata soittaa sitä. Haluaisin oman sellon jolla harjoitella. Haluan alkaa harjoittelemaan taas. 

Muistan vieläkin istuma asennon sellon kanssa. Ja käden hellän otteen jousesta, sekä ranteen liikkeen, kun jousi liikkui vaivattomasti kielillä. 

Tosin nyt ei ole aika sille. Ehkä ensi kesänä, tai syksyllä. 
Nyt on prioriteettina saada taloremontti kuntoon, jotta päästään muuttamaan ja rauhottumaan.

On pää niin sekasin kaikesta että on ehkä ihan hyväkin että joulu on tässä vaiheessa, niin se pakottaa rauhottumaan ja hiljentymään hetkeksi.  :)


p.s. Mä niin nään tosin jo kuinka meidän upeessa uudessa talossa, yhdessä nurkassa kunniapaikalla komeilee upea sello, ja kuinka pääsisin valoisassa olohuoneessa sillä harjoittelemaan :)

ei mene kuin strömssössä

Iso takapakki talolla... Kipsivalun äijä tuli mittailemaan massan määrää, ja meinas että alakerta on jees, mut yläkerta on nou nou. Liikaa heittää laittiat. Joten levyt irti ja höyläämään juoksuista pois sen 5 cm!!!!!! pois yhdestä päästä, jotta lattia on tasanen. Kipsi piti alunperin saada nyt perjantaiksi, ja siihenkin olis tullu jo kiire, mutta nyt kun tää tuli, niin kipsiä siirrettiin suosiolla eteenpäin. MUTTA koska on joulu ensi viikolla, niin ei tiedä miten tavara kulkee. Jos ei kulje, niin menee kipsin saaminen ensivuoden puolelle. Ja se kusee aikataulun sitten taas täysin. 

Nyt on ihan arvailua että missä vaiheessa se tapahtuu.. Ei ainakaan ennen joulua. Se on varma. Joten sitä ennen sitten tehdään työt loppuun, mitä tarvii kipsivalua varten tehdä, ja sitten ollaan joulunpäivät rauhaksiin. Ladataan akkuja. Nukutaan ja syödään. 

Ja sitten sen jälkeen jatkuu taas.

Tähän asti on ollut melko helppoa. Vaikka takapakkeja on tullu aikasemminkin, ja paljon. Kellarissa esimerkiksi tullut lisähommia jatkuvasti, nyt täytyy myös tukea talon alla ryömintätilassa oleva palkki, joka on ollut vain savimaan päällä. Sekä katkaista kosteus siellä. 

Mutta nyt kiristää hermoja. Nyt ollaan koetuksella enemmän kun tähän mennessä. Hermostuttaa, vituttaa ja ärsyttää. Tämä takapakki otti enemmän tunteisiin kun mikään muu.
Mutta ei voi mitään. Sen mukaan mennään mikä tilanne on. On uskottava että pärjätään sitten alkuvuodesta kun joudutaan maksamaan kahta asuntoa yhtäaikaa. Aluks en uskonu että pärjätään. Nyt on vaan uskottava. 

Onneks on pari ihmistä edes ketä meitä on auttanu talolla. Heidät tullaan huomioimaan työmaan loppuessa runsain  lahjoin kyllä! 

peace and love <3

Meidän ei-uudet talvivaatteet

Taas sai syksystä asti lukea juttua joistakin blogeista kuinka ollaan taas hankittu iiiiiihanat uudet syksy haalarit ja sen jälkeen talvivaateet lapsille. Kaikki upouutta ja kiiltävää ja hyvällä merkillä. Tietysti. 

No meillä ei.. Älkääkä nyt luulko että kiukuttelen tästä kateudesta kun muut ostelee lapsilleen joka syksy uudet hienot ulkoiluvaatteet, ja minä en pysty siihen. Enkä haluakaan. 

Meillä mennään aika lailla vanhoilla. Tosin! Viime vuonna joululahjaksi saatu talvihaalari ei yksinään riitä, ja kaksi vuotta vanha haalari alkaa olla liian pieni, niin menin ja ostin toppahousut pojalle Prismasta. Toppatakkia vielä odottaa, koska sitä en raaskinut vielä ostaa. 

Toppahousut on ehkä house merkkiä? ja maksoivat 20e. Niilä mennään seuraavat kaksi vuotta, ellei tuo poju saa mitään kauheeta kasvupyrähdystä.

Ei siinä, onhan toi lahjaks saatu talvihaalari kalliimpaa kun mitä mä ikinä kai raaskisin ostaa. Hinta lähentelee 100 euroa enemmän kun 50 euroa, ja pidän sitä kalliina. 

En vaan näe siinä järkeä että ostetaan vuodessa parikin kertaa uudet ulkovaatteet. Eikö kukaan ole kuullut kierrätyksestä? Tai siitä että sitä haalaria saa käyttää kauemminkin kun yhden syksyn?

Meillä sama vanha syksyn haalarikin on ollut käytössä jo kolme vuotta. Ostettiin reilu koko, niin on mennyt tosi kauan käytössä! :) 

Hanskoja meillä sitten ostellaankin. Herranjumala sitä määrää kurakeleillä. Sais olla kymmenet hanskat, jotta olisi edes yhdet puhtaat tarhaan joka päivä. sillä JOKA päivä sieltä tulee yhdet kuraisina ja märkinä kotiin. Joku neropatti oli vesikelillä laittanut pojalle toppatumput, vaikka kurahanskat roikkui nätisti lokerossa. Siinä olikin sitten mukavaa pojalla likomärjillä ja kilon painavilla tumpuilla odotella äitiä tarhan pihalla... 

Virheitä sattuu, ja tästäkin tietty sanoin sitten tädeille, että josko seuraavaks laitettais ne kurahanskat.. :)

Äitiltäki puuttuu vallan toppahousut. Niillä olis mukava mennä pulkkamäessä pojan kanssa. 
Nooh.. ehkä ensi talvena sitten. 

<3

Jouluherkut

Mietinnässä lahjaksi annettavat herkut. Mitä sitä tänä vuonna innostuis leipomaan :)

Kuivakakut on perus, mutta houkuttaa tehdä niitä, koska kun siitä saa kuohkean ja kostean, eikä kuivan ja mauttoman, niin kuivakakkukin on tosi hyvää!
Lisäks niiden tekeminen on melko vaivatonta....

Taatelikakku
Tiikerikakku
Pullakranssi
Glögikakku

Mehevä suklaa-taatelikakku

Ollaan sovittu ja luvattu siskon kanssa tehdä isovanhemmille jotain jouluherkkuja, jotta heillä olisi jotain tarjottavaa myös vieraille, ja koska he eivät itse jaksa enää. 

Äidin äidille jo tavallaan tiedän mitä haluan tehdä, mutta isäni vanhemmille onkin sitten hankalampi. Luulen että menen vain kysymään että mikä miellyttäisi eniten. Sillä siitä pääsee. Myös jonkin sortin enkelikakun haluan tehdä, se vaan on niin ihanaa kakkua, ettei ilman sitä voi viettää joulua :P 

Mutta viemisten täytyis kyllä olla jotain helppoa syömistä. Ei ainakaan täytekakku. Se jää syömättä helposti. Jotain pieniä naposteltaviakin vois kokeilla tehdä :) 

Esim näitä ihania suolaisia, tumman suklaisia manteleita! 

Näiden ohje on englanniksi, mutta lupaan julkaista suomenkielisen ja suomen mitoilla tuon reseptin kun olen näitä tehnyt :)

Muita ihania ispiskuvia joulun leivonnasta ja mahdollisista herkuista joita haluan kokeilla tehdä ! :)

glögikakku

Pullakranssi

fudge

jouluinen pavlova kranssi

Aijjai, alkaa sormia syhyämään ja kuola valumaan. en malta odottaa että pääsen leipomaan! :)
Meillä kun ei jouluun hirveemmin valmistauduta, joten mun ainut joulufiiliksen tuoja on lahjojen paketointi, kuusen koristelu ja leivonta. Joten näillä mennään. Meidän työmaan välillä ja kodin välillä kun hullu seuraavan kuukauden, ja sillon sit tarttis alkaa muuttaan :)

Mitä mieltä muuten olette, kannattaisiko alkaa jo pikkuhiljaa laittamaan tavaroita laatikoihin? Vai pakata sillon sitten kaikki kun pääsee muuttamaan?


p.s. kuvat löytyneet pinterestistä :)

Taaksepäin ajassa jatkoa

1940

1950

Kotiemännän koulutus kurssi-> ?! :D 

Haaveileeko ketään muu entisistä ajoista tänäpäivänä?

itsenäisyyspäivä

Minulta pyydettiin ideoita Forssan lehden juttuun- jossa ideana oli miettiä jotain uutta sen tutun ja tylsän itsenäisyysjuhlan rutiinin tilalle. 

Mielessäni alkoi vilistä heti eri vaihtoehtoja suomalaisille juhlijoille, ja tapoja jotka olisi juuri heille helposti lähestyttäviä. 

Normi on yleensä se, että aamupäivästä käydään hautausmaalla viemässä kynttilät, sitten kotona jotain ruokaa ja itsenäisyyspäivä juhlan seuraamista televisiosta. Johonkin väliin myös sauna on oleellinen useammassa perheessä.

Miten tätä voisi maustaa, tai muuttaa? Ja mihin suuntaan? Enemmän juhlavammaksi? Se nyt on sinänsä helppoa. Olisiko paikalla väliä?

Mitä jos sitä juhlaa ei seurattaisikaan omasta koti televisiosta? Hieno ideanahan olisi se että ihmiset lähtisivät paikkoihin, joissa näytetään itsenäisyyspäivän juhlaa isolta screeneltä, ja näin tukisivat samalla lähialueensa yrittäjiä. 

No jos ei haluta lähteä kotoa pois, niin miten olisi teema juhla? Voisi juhlistaa itsenäistä kotosuomeamme esimerkiksi 1917 luvun pukeutumisella.

Juhlan tuntua jo itsessään tietysti antaa se että tälläydytään. Laitetaan koti juhlakuntoon ja tarjotaan jotain hienompaa ruokapöydässä. 

Yksi idea erityisesti lähellä sydäntäni: Pyydä isovanhempiasi mukaan juhlaan, jos he ovat vielä hyvässä kunnossa niin että jaksavat. Heillä on miljoona tarinaa, jotka pitää tulla kuulluksi nyt jos koskaan. He ovat olleer rakentamassa tätä maata meille, joten mielestäni olisi ihana idea ottaa heidät mukaan, missä tahansa juhlitaankaan. Ellet halua tehdä vielä radikaalimmin ja kysyä heiltä, miten kuuluisi heidän mielestään viettää itsenäisyyspäivän juhlinta. Anna heidän päättää mitä koko perhe tekevät sinä päivänä, edes hetken.

Tai ideat miten kodin koristaa juhlakuntoon. NO, osa jutuista päätyi lehteen, osa ei. Ihan hyvä juttu siitä kuitenkin tuli. :)

Mitään juttua ei kyllä ollut että lehteen ihan NOIN suuri kuva tulee :D 

Meillä itsenäisyyspäivä meni raksalla :D 
Mentiin me sitten iltapäivällä kun ch palautu mammaltaan, ni syömään R:n vanhemmille. Sit kotiin ja nukkuun. Sen verran oli jotenkin veto pois illalla... Oli ihana päästä suoristautuun sohvalle :)

pienen pojan ensimmäiset tikit

Ei ehkä viimiset, mutta todellakin ensimmäiset. 

Se tietää aina huonoa kun puhelimen ruudussa näkyy että Kehrääjistä soitetaan (ch:n päiväkoti ryhmä). Aina on jotain huonosti :D 
Tällä kertaa pelästyttivät vähän pahemmin. 
"Ch löi leukansa liukumäessä ja se aukes aika pahasti. Ovat nyt menossa polille, menetkö sinne suoraan" HUH!

No lähdin töistä suoraan polille, koko matkan mielikuvitus laukkasi ja toi mieleen toinen toistaan kamalampia kauhukuvia pojan naaman kunnosta... 

Kun pääsin polille, kävelin suoraan polille, mutta en nähnyt poikaa missään, ne on päässy jo huoneeseen, vahinko että en nähnyt yhtäkään hoitajaa pitkään aikaan keneltä voisi kysyä että mihin huoneeseen poika vietiiin. Vihdoin kun tämä tilanne tapahtui, ja minut ohjattiin yhteen huoneista. Siellä se poika makasi sängyllä tarhantäti vieressään tyynen rauhallisena. Peloissaan, mutta rauhallisena. 

Äitinä oli kamala kattella vierestä kuinka pieni huusi hysteerisenä syliin turvaan ilkeän lääkärisedän piikitettävänä olemisesta... Mainitsin jo perheelle, että lääkäri olisi voinut olla hellävaraisempi. Eikä niin että marssii huoneeseen, vetää hanskat käteen, pyytää potilaan makuuasuntoon ja heittää rätin lapsen naaman päälle, niin että lapsi ei näe mitään, eikä tiedä mitä tapahtuu. TOTTAKAI on paniikissa kun et tiedä mitä tapahtuu! Argghh!! 

Mutta pakko sanoa että hoitaja oli mukava. Ja potilas oli maailman reippain pieni poika! 
Sillä heti kun tikkaus oli ohi, ja hoitaja oli vielä laittanut laastarin tikkien päälle, ch pääsi syliini, ja rauhottui. Luojan kiitos! 

Saatiin lähteä, mutta yhteistuumin tarhatädin kanssa päätettiin että ch olisi kotona loppupäivän, sen verran pikkumies kuitenkin säikähti, että lähdettiin hakemaan reppua vaan hoidosta, jonka jälkeen piti käydä töissä nopeesti tekemässä palkanlaskenta loppuun (milläköhän keskittymisellä senkin sain hoidettua) ja sitten kotiin päiväunille.

Olin aivan varma että kun poika on nukkumassa, ja annan itelle luvan rauhottua ja rentoutua, että saisin jonkunnäkösen romahduksen kaikesta.  En kuitenkaan. Poika jäi nukkumaan mun viereen sohvalle, joten pidin itteni kasassa senkin ajan. Mutta annoin itelleni luvan tehdä jotakin terapeuttista ja rentoa. Saisi itsekin sillä tavalla rauhotuttua. 
siispä kahvia, sukan kutomista ja täydellisiä naisia. Se on mun henkireikä. Kun saa vaan istua sohvalla "itsekseen" välillä ja tehdä ihan just sitä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään!
<3

Kaikki olivat huojentuneita ja vähätteleviä haavasta, paitsi minä. Äidin silmiin noin pienen leuan tikkaaminen ja sorkkiminen puudutusneulalla oli kamalinta mitä olen joutunut todistamaan tähän asti.

Älkääkä käsittkö väärin. Itse pystyn seuraamaan sivusta ties millasta leikkausta ja verenvuotoa, mutta kun jotain tapahtuu omalle lapselle, niin mun sietokyky menee siinä. Rauhallisena pysyn, mutta sisältä olin aivan paniikissa.

Noh, ens tiistaina mennään ottamaan tikit pois, mikä onnistunee huomattavasti helpommin kuin itse tikkaaminen, ottaen huomioon tilanteen. 

jäätelöllä operaation jälkeen <3

taas seuraavaan kertaan <3

p.s. pahoittelut jos teksti on sekava, tai toistan kauheesti jotain, ei ajatus kullje tässä asiassa kunnolla.

Taaksepäin ajassa

Tiedättekö mistä unelmoin? Varsinkin tällasena aikana kun maapallolla tapahtuu niin paljon paskaa? Kun kaikki on monimutkasta ja johtajia pompotetaan rahalla mihin halutaan... 
Haluaisin palata ajassa taaksepäin. Aikaan milloin kaikki oli vielä yksinkertaista. Ihannoin aikaa, jolloin miehet olivat herrasmiehiä, naiset käyttivät hameita koko ajan, ei ollut suuria supermarketteja, vaan pieniä kauppoja jossa ostettu tavara oli tuoretta. Kun raha hankittiin kovalla työllä, ja perheet olivat enemmän yhdessä.  Olen siinä mielessä vanhanaikainen... :P

Pidän arvossa perhekeskeisyyttä, kohteliaisuutta, rehellisyyttä ja hauskanpitoa. Tässä maailmassa vaan on liian paljon meteliä, joka suunnalta tulee mielipiteitä ja kannanottoja asioihin, joilla ei isossa mittakaavassa ole edes merkitystä.

Kuinka helppo ja naiivi ajatus olisi, että kaikki lakkaisivat sotimasta, alkaisimme yhtenäisenä joukkona pelastamaan maapalloa sitä uhkaavalta tuholta, jotta elämämme maan päällä jatkuisi? Olemmeko tarpeeksi fiksuja ymmärtääksemme väistämättömän tuhon , ellemme tee asialle jotain? Aika näyttää. Sillä välin kun maapallon maiden johtajat ajattelevat ratkaisuja, jokainen voi omalla tahollaan jo tehdä ratkaisuja ympäristöystävällisempään suuntaan. Jos alkaisimme tukea pieniä kauppoja, lähituottajia, vaihtaisimme korkeapäästöiset asiat ympäristöystävällisimpiin vaihtoehtoihin, jokainen pystyy vaikuttamaan.

Jo sillä että valitset pyörän auton sijaan on askel oikeaan suuntaan. 

Mutta siitä aikamatkasta! Ajan jakso jota ihannoin: 1920-1950
Tyyli, yksinkertaisuus, rehellisyys, kohteliaisuus yms... Ja ihan jo kaiken sen kauniin koristeellisuuden takia tykästyin tuohon aikaan. Ei sillonkaan tietysti ole elämä ollut pelkästään ruusuilla tanssimista, pikemminkin paskassa juoksemista kaiketi, ainakin osalla, mutta voi että kun katselee kuvia noilta ajanjaksoilta! Ahh.. tässä muutamia kuvia mihin tykästyin:


1920

Olis ihanaa järjestää teemajuhlat, joihin pukeuduttais esim 1920 luvun tyyliin! Kunpa siihen ideaan lähtis mahdollisimman moni mukaan vaan, ettei olis niin et minä vaan pukeudun :D



1930

Joku viisas kerran sanoikin vanhoista kuvista, että: "parhaimpia ovat ne kuvat, joita voisit tuijottaa vaikka 4 tuntia"

Onko kenelläkään muulla haikeutta ja halua palata taaksepäin, edes vierailulle? :)

Isänpäivän kakku

Unohdin täysin paljastaa millanen siitä sitten loppujen lopuksi tuli! :D 


Tässä se nyt on:

Kakku oli positiivinen ylläri siinä kuinka raikas (lue= kirpeähkö :D ) kakku oli. Varsinkin kiille oli oikein kirpee! Mutta se tasapainotti hienosti pohjaa, joka oli oikein suklainen. 

Hyvvää oli! <3