Mikä loma?

Ensimmäinen lomaviikkoni ei kyllä täytä loman kriteerejä :D Joka aamu seiskalta ylös, poika tarhaan ja työmaalle remontoimaan. Eli tekemään fyysistä työtä, johon en ole tottunu. Tästä syystä olen huomannu että olen huomattavasti paljon väsyneempi iltasin, kun työviikolla. Väsymys on erilaista. Se on sellanen onnellinen uupumus, eikä työpäivän jälkeisinä iltoina tapahtuva totaalinen väsymys.

Mitä talolla on tapahtunut? Lähinnä lisää tavaraa on revitty irti/ alas :D 
 Purkuhommat onneks lopppuvat parin huoneen lattialautojen irrotukseen! Ensi viikolla tulee putkimies alottamaan hommat, joten siitä lähtien alotetaan mekin ylöspäin rakentaminen. Päästään lyömään väliseinien rankoja, levyä seinään yms. 
Pikkuhiljaa pikkuhiljaa... :)

 Eilen riehuin "pää"makuuhuoneessa, ja purin kiinteän vaatekaapin pois uuden ihanan vaatehuoneen tieltä :) 
Kiukuttelin ittekseni että MIKS on käytetty noin paljon nauloja ja MIKS on rakennettu noin hyvin kaappi, kun sitä on ihan mahdoton purkaa :D 

Seuraavaksi hyökkään rappusten seinän kimppuun. Levytetään seinä, kitataan, hiotaan ja sitten saan alkaa läiskimään testaus tapettia seinään :) EN MALTA ODOTTAA! :) 

 

 

loma!

JEAH! Perjantaista alkaa 2 viikon loma, jonka aion viettää mitä ihanimmin! Loma on siis kesälomani, jota en kaikkia pitänyt kesällä, vaan säästelin siitä puolta tänne pidemmälle syksyyn, niin on mullakin mahdollisuus olla enemmän osallisena talolla! :)

Eli pääsen levyttämään yläkerran rappusten seiniä, jotta pääsen testailemaan valitsemaamme tapettia siihen ;)

Lisäksi on haaveissa tehdä jotain tosi kivaa Ch:n ja R:n kanssa yhdessä. Esimerkiks lähtee sille risteilylle mihin ollaan oltu menossa jo tosi kauan! Ja HopLoppiin :)

Näin mietin vielä torstaina aamusta... Kunnes päivällä sain puhelun päiväkodista. Ch on satuttanut oikean jalkansa temppuradalla, ei suostu astumaan sillä, ei anna koskea, itkee että sattuu ja jalka näyttää vähän turvonneen. Lääkäri aika onneks saatiin iltapäivälle, ja ch nukku hyvät päikkärit tarhalla vielä. Sitten kahdelta suoraan tarhalta herättyään lääkäriin. Ei suostu tekemään mitään. Kannan poikaa koko ajan ja joka paikkaan.
 Lääkäri katsoo jalkaa, ch antaa onneks lääkärin vähän koskee siihen ja ilmottaa että jalkapöytään sattuu isovarpaan kohdalla. Ei näy turvotusta, eikä tunnu mitään mikä viittaisi mihinkään murtumaan. Ruhje / venähdys mitä todennäkösemmin kyseessä. Mutta tiedä näistä nyt sitten. Lapsilla luut on niin pehmeitä ja joustavia ettei tiedä aina mikä siellä on sattunut.

lääkärissä hymyilytti kun annoin mummin terkut: karkkirasian

Soitto päiväkotiin ja töihin. Mennään kotiin, ja saikkua ehkä huomennakin( perjantaina). 
Lääkäri laittoi jalkaan liimateippiä, niin että tukisi jalkaa ja poika uskaltais sitä käyttää paremmin. No, perjantai aamu meni ehkä vähän paremmin kun torstai ilta, millon jalkaa ei saanut edes katsoa! Nyt ei varottu jalkaa ihan niin paljoa, mutta aina kun housuja laitettiin niin jo valmiiksi huutaa että "se sattuu!" (pojassa hieman draamakuningattaren vikaaa ;) )

Tehtiin piristykseks herkkukaakaot kaikille :)

Aamulla mentiin normaalisti tarhaan. Ajattelin että jos poika alkaa jalkaa käyttämään, niin se on sitten tarhassa. Kotona hän vaan makaa sohvalla ja käskyttää äitiä :D 

Tarhassa vois paremmin unohtua jalka, ja leikit kiinnostaa siinä määrin että alkais kokeilemaan astua jalalle. 

Vähäsen tarhassa poika veti potilaan roolia kun oli mahdollisuus olla äitin sylissä, niin sitähän oltiin ja oltiin niin pientä potilasta että! Pitkän suostuttelun jälkeen meni lautasellinen puuroo, ja halus leikkimään, sillä välin kun muut meni pihalle (hän ei halunnut kenkiä jalkaan).

Oikea jalka on villasukan suojissa <3

Jäivät sitten sisälle leikkimään tarhatädin kanssa. Äitille sanottiin että voi mennä töihin hyvillä mielin. Heillä on sen verran aikuisia töissä että pystyvät huolehtimaan potilaasta ihan helposti kyllä. Sovittiin että teen lyhyen päivän töissä ja haen päiväunien jälkeen pojan kotiin, missä saadaankin pakata tavarat iskä-viikonloppua varten valmiiksi.

huh.. Toivottavasti ei mene herran viikonloppu ihan pilalle. Kyllä huomas pienestä miehestä että oli turhauttavaa kun jalkaa piti niin kamalasti varoo :(

Nyt sitten vaan tarkkaillaan... Sitten kun liimateippi alkaa jalasta ittekseen lähtemään niin sitten sen annetaan lähteä, ennen ei tarvitse alkaa repiä irti. En saanut siitä kuvaakaan. Siitä tuli kauheen söpö kun lääkäri koristeli valkosen teipin autotarroilla :)
( villasukka on ollut lääkäristä asti jalassa, eikä sitä saa pois kuulemma ottaa)

Toivottavasti lepo auttaa, ja jalka saadaan toimimaan muutaman päivän päästä :)

Joten ensiviikon lomaa odotellessa pelonsekaisin tuntein.. Onko alkuviikosta vielä jalka niin kipeä ettei tarhaan mennä? Meneekö ne päivät kotona maatessa ja jalkaa parannellessa? 

Toisen näytöksen kirous

YEP, eilen oli näytös numero 2. Uutena näyttelijänä minähän en tiennyt mitään mistään ennakko olettamuksista tai kirouksista. Esim että jos kenraali menee pieleen, niin ensi-ilta menee tosi hyvin...?
Tai tästä tokasta näytöksestä, että se menee vähän huonommin, esim hitaammin, lässähtäneemmin yms... ? Nää kaikki on nyt käynyt valitettavasti toteen.
 En haluais sanoo että kokonaan hylkään nämä ajatustavat, mutta herranjumala. Jos odotetaan että näytös menee huonosti niin totta helvetissä se sillon menee huonosti!?

Kun tarpeeks siitä oli puhuttu, ja vastanäyttelijät psyykannu tarpeeks tokasta näytöksestä, niin eikö mua se alkanu ihan järkyttävästi jännittämään! Siis olin niin paskajäykkänä ja maha kuralla ettei mitään järkee! Ei mua tollai ensi-ilta jännitäny!

"No, uusi päivä ja uudet kujeet"...


Aloin voimaan jopa pahoin ja tärisin väliajalla. Jännitti niin paljon. Ja miks? Samaa näytelmää täsä näytelläään, joka osataan jo... mutta ei auttanu. Eikä varsinkaan se että yleisö ei ihan lähtenyt täysiä mukaan ja nauranu mukana. Se vaikuttaa aika paljon!

Nooo kolmas näytös on nyt perjantaina. Se menee jo paljon paremmin. Se vedetään täysiä. Koska se täysillä vetäminen ja hyvän näytöksen kokeminen on niin paljon parempaa kun se että ei anna itsestään 110% ja on niin paskajäykkänä ettei pysty nauttimaan tilanteesta. 
Ei se oo kivaa :D 

Vielä ei ole yksikään mun tuttu/ kaveri/ perheenjäsen käynyt kattomassa näytöstä. Kenraalissa oli paras ystävä ja sisko koeyleisönä, mutta että ihan näytöksessä? Ei ole näkynyt, ehkä ihan hyväki :D Paljon kivempi esittää tutuille kun saa sen draivin takasin!

Ja kyllähän tässä vielä ehtii! Muistaakseni vielä 23 esitystä edessä :D 

Mutta suosittelen. Lämpimästi, ehdottomasti. Kyllä siellä nauramaan pääsee! 

Uusi olohuone

Tein niin sanotun sisustus suunnitelman myös uudest olohuoneesta, ja se näyttäis tältä:

Siinä oli huonekaluja erikseen ja värimaailmaa. Kunnes tuli eteeni kuva kokonaisesta olohuoneesta, joka on sen idean pohja mitä haluan uuteen olohuoneeseemme. Linjoja, kotoisuutta, siistiä, lämmintä... Muutaman asian muuttaisin kuvasta, mutta kokonaiskuva on suurin piirtein samoissa.

Kun ottaa kuvasta sohvatyynyt ja viltin pois (en tykkää ruutukuviosta) ja vaihtaa lattialampun, sekä lattian valkoiseen puulattiaan, niin alkaa olla jo aika liki ;)

Tosin meille ei voi valitettavasti ottaa vaaleaa sohvaa (ainakaan vielä) koiran ja sohlaavan taaperon takia, mutta ehkä joskus

Ensi-ilta ohi!

Huh, mikä viikonloppu. 
Lauantaina oltiin heti aamusta papalla ja mammalla haravoimassa, ja laittamassa pihaa talvikuntoon pikkuhiljaa. Tuli siinä sitten samalla autettua vähän sisälläkin imuroimalla ja tiskaamalla. En muista koska olisin käyny siellä viimeks tekemättä mitään muuta kun juomassa kahvia. Aina tulee tehtyä edes jotain pientä niinkun pöytien pyyhkiminen tai tiskaaminen. Joskus imuroimista ja lattoiden pesua.

Siellä on kyllä aina niin ihana käydä. Pappa on ihana <3

No! Sitten kun haravoinnit oli tehty ja kahvit juotu, lähdettiin kotiin, mihin tuli kaverini kaisa koiranpentunsa kanssa moikkaamaan ennenkun ch meni päikkäreille. Ch kun ei ollu koskaan vielä nähny koiranpentua :)

Päiväunien jälkeen lähdettiin papalle (mun isälle) yökylään, ja minä lähdin teatterille valmistautuun ensi-iltaan. 

tekemässä meikkiä ja tukkaa valmiiks.

Ei ollu kauheita jännitys fiiliksiä siinä vaiheessa vielä kun aloin kattoon tavaroita oikeille paikoille, ja tein Camilla meikin, ja pukeuduin Camillan vaatteisiin. 
Käytiin siinä tupakalla, juotiin kahvit, mentiin alotus läpi ja loppukumarrukset vielä. Sit jännäpissalle ja sit vaan odotteleen näyttämölle koska mentäis omille paikoille odottamaan alotusmusiikin alkua.

Tsemppasin itelleni siinä koko ajan alotusta odotellessa, että kun alku vaan lähtee hyvin menemään niin koko näytös menee nappiin. 
Yleisön näkeminen ei sinänsä kyllä jännittäny ihan niin paljoo ku olisin arvannu. 

kuva 10 minuuttia ennen näytöksen alkua

Mutta se fiilis! Se kun vedät yleisön edessä sen hauskan kohdan, ja yleisö reagoi siihen repeemällä nauruun, ja pystyt vetämään sen kohdan pokalla ja jatkaan niinku mitään ei olis tapahtunu. 
Olin varma että mua pelottais se yleisö. Päinvastoin, oli kivempaa tehdä sitä jollekin. Kertoa muiden näyttelijöiden kans yleisölle tarina ja ottaa heidät mukaan siihen.

Sen fiiliksen takia tätä tehdään <3

Näytöksen jälkeen en tapani mukaan osannu ottaa kehuja vastaan ihmisiltä jotka tulivat kehumaan ja onnittelemaan hyvästä ensi-illasta. Itse näytelmän käsikirjottaja oli katsomassa ja kehui näytästä "jäätävän paljon paremmaksi kun sitä missä itse näyttelin mukana! Euforinen olotila nyt!" HAH se veti kyllä sanattomaksi! 

Sen jälkeen vaatteiden vaihto, kalja auki ja syömään työryhmän kesken. Syödessä keskustelin äitin kans ja ellin että kuinka voi olla tällanen olo. Et eiks tällasen jälkeen kuuluis olla ihan riemuissaan tai jotain? oli niin tasanen olotila, et mitä ihmeellistä tässä muka on ? :D 

Mut sit ku oltiin syöty, juteltu näytöksen kulusta yms.. menin kaljani kans katsomoon istumaan yksikseni vähän aikaa. Katoin lavasteita, jossa hetki sitten olin vielä esittänyt ensimmäisen ensi-iltani yhdessä pääroolissa. Sit se tunne tuli. MÄ TEIN SEN! 
Se ylpeyden tunne itsestäni, että vaikka oli epäilijöitä ja mollaajia matkan varrella, niin mä osotin kaikille että pystyin siihen! Pieni itkukin siinä tuli. Olo rauhottu. Se helpotti :)

Ensi-iltaa juhlittiin omalla pienellä porukalla lähipubissa josta siirryin Statukseen R:n seuraan joka oli varpajaisista sinne laskeutunu :)

Kotiin pizzerian kautta ja aamusta krapulaa Greyn anatomia maratonin merkeissä :D 

CH kotiin iltapäivästä ja rauhallista leikkimistä ja halailua :)

On siis ensimmäinen näytös takana yli 20:stä! :D 

Uusi makuuhuone

Millaiseksi tahtoisin uuden makuuhuoneemme?

Kokosin muutamia esineitä, että saa kuvaa siitä millasta sisustusta sinne haen:

Nämä on siis MUN ideoitani ja haaveitani. Mitään näistä ei varsinaisesti ole hyväksytetty R:llä vielä :D 

Värimaailma toistuu kuvissa. Se on aikuismaista, hillittyä, siistiä, mutta ei liian tummaa tai kylmää, kun lisää pehmeitä tekstiilejä ja lämmintä valaistusta.
En malta odottaa että päästään jo viemään tavaraa ja ostaan uutta uuteen taloon <3

Ahdistus- Syyllisyys

Nuo ovat tunteita, joita olen saanu tuntea tänä syksynä teatteriharjotusten aikana. Tämä oli keskusteltu yhdessä jo keväällä, ja pyysin jopa luvan että saan lähteä tähän näytelmään mukaan. Silti olen viikottain aina joltain perheenjäseneltä saanut kuulla kommentteja asiasta: 

" Et näe Ch:ta koskaan" 
" Ch tulee kiukuttelemaan sulle kun olet niin paljon pois"
" Sovitaan tapaaminen talolle, SIT kun joskus teatteriltas ehdit"


Joiltain perheenjäseniltä nyt jaksaakin kuunnella sitä kiukuttelua, ja se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, enkä ota niitä itteeni. Mutta viiminen niitti on se kun oma puoliso antaa sen kommentin. Se oli viiminen iskui, ja saa tällä hetkellä ne kyyneleet silmiin.
Se onneksi saatiin jo selvitettyä <3

Muille mulla ei ole mitään muuta sanottavaa kun että KIITOS. Tästä näytelmän tekemisestä olis voinu tulla yks ihanista asioista joita pääsen tekemään itelleni. Mutta te pilasitte sen. En tällä hetkellä nauti siitä. Ja ensi ilta on HUOMENNA. 
En tiedä miten saan itteni tsempattua siihen fiilikseen jota tarviin että ensi-ilta menis putkeen. Että saan sen tuntuman pitäiski saada jotta homma lähtee pyöriin, niin että näytös menis nappiin...

Voisitteko kerrankin sanoa jotain kannustavaa? Nyt jos koskaan tarvitsen sitä. 
Unohtakaa hetkeks se että joudun pyytämään lapsenvahdin kaksi kertaa viikossa lapselleni isovanhemmilta. Kun sitten taas toiset pitää lastaan jokapaikassa hoidossa 5 päivää viikossa, mutta heille ei sanota mitään syyllistävää kommentin puolikastakaan?!??

En tiä mitä olen tehny että oon ansainnut tämän syyllisyyden. 

Anteeksi avautuminen, mutta olo on kasaantunut niin huonoksi, että on pakko saada sitä purettua pihalle.

Olenko huono äiti kun teen tämän?
Ansaitsenko minä tämän olon?
Miksi oma perhe tekee tämän?

Äiti ja tytär- etusivun juttu

Juuu. Musta ja meittin äiteestä oli juttu paikallisessa sanomalehdessä koskien teatterin näytelmää: Isältä pojalle, jossa olemme molemmat.

Lehti rakensi tällä kertaa jutun meidän ympärille, sen sijaan että olisi haastatellut kaikkia näyttelijöitä, tai että olisi kuvannut koko poppoota. Ihan hauska idea, ihmiset kai tykkäs. Ei siinä, hauska idea mainostaa näytelmää :)

Mitä meiltä kysyttiin?

Ollaanko harjoteltu paljon yhdessä vapaa-ajalla?
- millä vapaa ajalla?

Millasta on ollut olla yhdessä äitinä ja tyttärenä työstämässä näytelmää?
- kivaa, mutta melko normaalia. Ei tunnu omituiselta ollenkaan. Ollaan muutenkin niin paljon tekemisissä keskenämme, ja komiikka lentää meidän kesken muutenkin päivittäin.. Juttu lähtee välillä ihan hanskasta :D

Mikä sai mut lähtemään tähän näytelmään mukaan?
 - Halu päästä näyttämään kykyni ja osaamiseni oli ainakin yks syy. Olen pienestä pitäen pyöriny teatterilla äitin mukana näytelmien harjotuksissa, ja lavasteissa ja tätä ennen kahviossa ollut mukana. Teatterin porukka vaan on sellanen missä haluan olla mukana!

Onko ollut vaikeaa saada rooli päälle?
- Onko ollu vaikeeta näytellä pissistä? ei :D Saan tätä kautta vähän vinoiltua tälle luonteentyypille, sillä se ei itelle oo mikään suosikki ;) (suoraan sanottuna en oo oikein koskaan voinu sietää pissiksiä vai lissuja vai mikskä niitä kuuluu sanoo )


Millanen näytelmä on? Millasta hauskaa on luvassa?
- No farssi.. eli hauska :D Tämä on sellasta hauskaa, ettei tosiaan kannata ottaa mitään liian vakavasti! Forssan teatterin sivuilla on selitetty näytelmä hyvin! 

Siinä muutamia kysymyksiä joita kysyttiin, ihan peruskysymyksiä siis :)
Keskiviikkona tuli postilaatikosta myös Seutu-Sanomat, jonka sivuilla komeili juttu myös Isältä Pojalle- näytelmästä. Tämä juttu on koko porukasta, ja vähän ehkä kirjoittajan omaa käsialaa enemmän kun meidän suusta :D 

If you know what i mean.... :D  

Ihanaa viikon jatkoa kirpeästä pakkaskelistä huolimatta! (ihanaa kun aurinko piristää meitä vielä)

Suunnittelupalvelu -Laurén

Se on siinä.
Olen virallisesti yksityinen elinkeinoharjoittaja. Perustin toiminimen. Alan rakentamaan kokonaan uutta ajattelutapaa suomalaiseen kulttuuriin ja pusken juhlasuunnittelun ihmisille osaksi arkea niin hyvin, että pääsen vielä jonain päivänä tekemään tätä kokopäiväisesti. 
Se on se unelma.

Miten se taas meni? Haaveile isosti? :D 

TÄSTÄ pääsette yrityksen juuri tehdyille Face-sivuille :)

Aloitan hitaasti, mutta varmasti. Haluan tehdä tän oikein. (Jos tiedätte mitä tarkoitan)
Tällä hetkellä on työn alla valokuvanäyttelyn järjestäminen Forssan Teatterille, ensi kesäksi sukulaisjuhlat, sekä yhdet 4 v syntymäpäivät ;)

Kaksi näistä on omia järjestämiäni, niin sanottuja osaamiseni näyttämistä... mainosta.
Yksi on tilaus. 

Olen sanoinkuvaamattoman innoissani tästä kaikesta. 
Ja tästäKIN saan kiittää ihanaa parempaa puoliskoani <3
En olis ikinä uskaltanu tarttua tähän ilman R:ää. Rakastan tota miestä enemmän kun mitään muuta <3 

No nyt meni jo vähän asian vierestä :D  Jokatapauksessa, nyt se on tehty! Ja täällä päivittelen kuulumisia aina sitten kun on jotakin isompaa. Blogi on kuitenkin suurimmaksi osaksi ihan tavallista elämäämme. Ei pelkkää yritystoimintaa, ei pelkkää arkea, ei pelkkää taloremonttia. Vaan vähän kaikkea tätä :)

Face sivuilla tulee olemaan enemmän tietoa että missä mennään millonkin suunnittelupalveluna, joten kaikki tykkäämään sivusta, niin ette jää paitsi kaikista uutisista! 

Ensi-ilta lähestyy

Isältä pojalle näytelmän harjoituskausi lähenee loppuaan.. Vajaa viikko ensi-iltaan, ja pikkuhiljaa alkaa mahassa myllertää kun vaan ajatteleekin ensi-illan lähenevän!! HUI!

Harjoitukset on sujuneet hyvin, ohjaaja Ellu on mun mielestä mahtava. Se kehuu kun on kehuttavaa ja korjaa kun on korjattavaa. Lisäksi hän on itse niin täysillä mukana siinä näytelmän teossa, että on mahtavaa työstää hänen kanssaan näytelmää eloon! :)

Harjoituksissa on ollu hauskaa, tietysti. Tässä harjotellaan Farssia. Tottakai siellä on hauskaa :D Tottakai me naureskellaan toisiamme siellä ja itseämme siellä kun teemme sitä komediaa.
Mutta otetaan siellä vakavastikin. Ite otan vakavammin ehkä, kun sitten taas siellä on joukossa ne hassuttelijat, jotka naurattaa koko porukkaa aina joka väliin :)

Ei tosiaan ole ensi-iltaan enää pitkä aika... Se on siis kamalan lähellä! Alkaa mahassa menemään perhosia ihan toden teolla, ja jo harjotuksissa oon alkanu jännittään koko ajan enemmän. Aina kun odotat verhoissa sitä omaa iskua, millon mennä lavalle, tulee kauhee kusihätä (*REPS)  ja jännitys. Mutta kun menen lavalle, ne kaikki unohtuu ja uppoudun siihen näyttelemiseen.

Teatterin johdosta on tullut käsky, ettei someen saa julkaista kuvia ennen ensi-iltaa, joissa näkyy näyttelijät rooliasuissaan tai koko näyttämöä lavasteineen...
Joten ei julkasta sitten :D

Harjotuksissa on nyt menneellä viikolla käynyt Seutu Sanomien ja Forssan Lehden haastattelijat jotka mainostavat lehdessään tulevaa ensi-iltaa ja koko näytelmää tietty. Mutta Forssan lehti lähestyi näytelmästä kirjottamista erilailla kun ennen. Juttu tehtiin musta ja mun äidistä. Tytär ja äiti samassa näytelmässä. "Millasta se on?" - Aika samaa kesselöintiä ku muutenki :D 

Saa nähdä millanen siitä lehtijutusta tulee kokonaisuudessaan niiden vastausten perusteella mitä annettiin :)

Kerron täällä sitten siitä enemmään, jos löytyy ihmisiä jotka eivät käsiinsä saa Forssan Lehteä :)

Tarkkoja päiviä en osaa sanoa koska jutut julkastaan, mutta seutu sanomista veikaan keskiviikkoa tai torstaita, ja samat päivät aikalailla Forssan Lehdelläki :)

Mukavaa viikon alkua kaikille!

p.s. tänään on vapaa ilta reeneistä, ja siitä nautitaan täysillä <3

Mut valittiin!

Nimittäin kisassa, missä haettiin K-raudan toimesta tapetti testaajia. Mut valittiin yhdeksi testaajaksi. Saan valita yhden huoneen tapetit K-raudan valikoimasta, ja hakea tarvikkeet ja tapetit Forssan Rautiasta tilaustapetin saapuessa. Kun olemme saaneet huoneen tapetoitua, arvostelen tuotteen, ja valokuvaan / videoin tapahtumaa.. 

Osallistuessani kisaan, valitsin tapetoitavaksi huoneeksi uuden talomme portaikon / aulan , ja yllä näkyvän tapetin seinille. Mutta nyt kun on vielä mahdollista vaihtaa tapettia, niin pakkohan niitä tapetteja oli käydä vilkaidemassa, ja nyt en enää tiedä! :D

Vaihtoehtoja upealle tapetille on tällä hetkellä:

Eli vaihtoehtoja on paljon! :D (vaikkakin aika samantyylisiä kaikki)

Mihin päädyttiin? Sen näette sitten ;)