Rakkaus arjessa

Sitähän aina koitetaan muistuttaa, ettei ne suuret teot vaan pienet... on tärkeitä. Se jokapäiväisen arjen keskellä toisen muistaminen. Olen asiasta TÄYSIN samaa mieltä. Suhdetta, varsinkin sellaista jossa on lapsia, pitää osata arvostaa ja ylläpitää. 

"Rakastan sua enemmän kun mitään muuta"

Parasta on pieni hipaisu kun toinen kävelee ohi. Pusu ohimennen. Toisen piristäminen esim lempisuklaapatukalla. Kehu ulkonäöstä yllättäen (varsinkin sillon kun itsellä EI ole kaunis olo). Kertoo tekstarilla kesken työpäivän että ajattelee toista, kertoo toiselle kuinka tärkeä hän on...

"Kiitos"

Kaikki nuo asiat tekevät höpöä ja tuovat naamalle (ainakin itellä) sen idiootti virneen joka ulottuu korvasta korvaan. Ja ehkä posketkin hieman punoittavat... 

"Rakastun suhun joka päivä uudestaan" 

Muistetaan siis huomioida puolisoa arkenakin. Varsinkin näin märkänä ja pimeänä aikana! :D Nyt jos koskaan olisi hyvä tuoda omaan elämään sitä positiivisuutta!

"Hyvää huomenta muru"

Itelle on nyt tullu sellanen yliäyräidenpursuavaonnellisuusolotila. Tiedän ettei tuo ole sana ja toi on kamala lukee... :D 
Tuntuu siis siltä että kaikki on kohdallaan. Mikään ei stressaa. On onnellinen omasta perheestä, Miehestä lapsista, kodista yms. 

"Be the reason someone smiles today" 

<3

Saanko syödä?

Sushia. Tuo ihana, ihana ruokalaji, jota rakastan. On multa tällä hetkellä kielletty. ainakin näin oletin. Luulin. Ensimmäisen raskauden aikana en kyseenalaistanut tätä luuloa millään tavalla. Tosin sillon olin muutenkin sen verran varovainen ja sääntöjä noudattava, ettei sitä aikaa voi verrata tähän. Olen huomattavasti rennompi, enkä niin huolissani koko aikaa. Välillä jopa unohdan olevani raskaana. Siitä voisi "kiittää"  melkein olemattomia oireita. Kiittää oli lainausmerkeissä sen vuoksi että välilla sitä toivoi joitakin merkkejä siitä että mahassa tosiaan kasvaa joku. Että siellä on joku. Ultran jälkeen en enään ajattele niin tietenkään. Olenhan ite nähnyt että siellä on JOKU :)

Mutta se sushi. Tosiaan, ensimmäisen raskauden aikana omalta paikkakunnalta ei edes saanut sushia mistään. Nykyään on toisin. Nykyään paikkakunnallamme on jo kaksi ravintolaa jotka tekevät sushia :P 

MAHTIA!

Mutta niille, jotka asian kanssa puntaroivat edelleen:
esim täällä luin samaa mitä itse olen tutkinut: SAAN syödä sushia. Kunhan kala, jota siinä syön on tuoretta. Ja jos asiasta ei voi olla täysin varma, syön vain kasvis täytteisiä susheja. Asia on sillä selvä. En vois kuvitellakaan olevani ilman tätä syntisen hyvää ruokalajia. Jos olisi musta kiinni söisin sushia vähintään 3 kertaa viikossa. 

Mutta kun asian ratkaisee rahapussi tällä hetkellä. Ellen laita miestä tekemään näitä kotona :D


Raskauden ajan syömisrajoitukset on muutenkin Suomessa jonkin verran tiukemmat kuin muualla. En ollut edes ajatellut asiaa kuinka PALJON rajoitukset / suositukset eroavat maittain. 
Täällä esimerkkejä eri maiden eroista. 

Itsellä tekee yllättävän tiukkaa kaikki rajoitukset. Ollaan totuttu syömään just niitä ruokia ja raaka-aineita joita nyt en saa syödä. 
Esimerkiksi aurajuustoa, pehmeitä juustoja esim mozzarellaa, fetaa, kotijuustoo.. Ilmakuivattu kinkku sekä medium liha. Graavilohi (tosin tästäkin on eri näkökulmia...), mäti... listaa voisi lukea melkein suoraan sieltä rajoituksista :D 

Mutta eiköhän tämä tästä. Jouluna tulee olemaan erittäin tiukkaa ja varmasti surku herkkujen edessä. Mutta sille ei nyt vaan voi mitään, tuleehan niitä jouluja sitten :)

Mukavaa viikonloppua <3

Isänpäivä viikonloppu

Meillä vietettiin isänpäivä viikonloppua melko rauhallisesti. Otettiin jo lauantaina varaslähtö ja vietettiin iltaa mun isällä syöden Raclettee ja maistellen mun tekemää suklaakakkua. Äijät kävi saunassa, ja tunnelma oli sellanen ihanan lepposa. 

Tämä illallinen ja isänpäivän juhliminen jo lauantaina oli taktinen veto. Sunnuntaina täytyy jo ehtiä niin moneen eri paikkaan ettei millään ehtisi kaikkia hoitamaan, ainakaan kunnialla!
Jos neljää eri isää pitäis juhlistaa niin siinä ei kauaa ehtis yhden kohdalla juhlistaa. 
Menis liian kiireeks :)

Sunnuntai aamuna tehtiin Ch:n kanssa R:lle aamupala. Ch oli kamalan innoissaan että pääsee taas viemään aamupalaa sänkyyn, mutta R ei sitten jaksanutkaan odottaa sängyssä vaan tuli alakertaan ja syötiin aamupala sitten ihan pöydässä kaikki yhdessä. Annettiin lahjat ja otettiin rauhallisesti :)
Ch oli valinnut lahjaksi isäpuolelleen siistin mustan uuden kaulahuivin, jottei hän palelisi kun pyöräilee töihin. Ja mä annoin ylläriks paidan tulevalle isälle kyseisellä painatuksella ;) 

Sitten vein pikku ukkoo isänsä luokse kylään pariksi tunniksi (joka osottautu katastrofiksi).
Hain ch:n kotiin sitten syömään ja päikyille, mutta siitä saikin vain haaveilla. Isällään oli saanut sellasen määrän karkkia jo suuhunsa eikä ruoan murustakaan että koko loppupäivänä ei saatu ch:ta syömään ruokaa, eikä sen puoleen nukkumaankaan, joten tilanne näytti tältä R:n vanhemmilla :

R:n vanhemmilla R kokkasi isänpäivälahjaksi Satay härkää, tomaattisalaattia ja alkuruokana savulohimoussea saaristolaisleivällä. NAM!
R:n äiti oli leiponut kakun jälkkäriksi :)

Sieltä ajettiin suoraan mun papalle TAAS kakkukahville. Onneks siellä ch:kin innostui syömään palasen voileipäkakkua. Ehtoo meni kotona poikien pelleillessä, ja siinä että yritettiin turhaan saada poikaa nukahtamaan vauhdikkaan päivän jäljiltä. 

Kyllä tuo isänpäivä pitäisi jotenkin saada hallintaan, ihan niinkuin äitienpäiväkin. Silloin tykkäis kotonakin sitä juhlistaa eikä juosta tuli perseen alla koko päivää. Ja koko ajan kytätä sitä kelloo... 

Pohdinkin vaihtoehdoks sellasta että kutsuisin meille päivälliselle tai kakkukahville kaikki äitylit kerralla. Ajattelin testata tätä ens äitienpäivänä. Silloin se aamu olis mulle pyhitetty, ja loppupäivän kiireet tulis kuitattua kerralla kun kutsuis kaikki neljä äitiä meille kahville ja kakulle :)

Miten teillä meni äitienpäivä? 

Tatu ja Patu elokuva

Käytiin edellisviikolla tsiigaamassa kaveriperheen kanssa Tatu ja Patu elokuva! 
En tiedä kummasta ch oli enemmän innoissaan, siitä että pääsee parhaan kaverinsa kanssa elokuviin vai että pääsee elokuviin :D Pojat ei housuissaan meinanneet pysyä!

Kovin pitkähän ei elokuva ole. 70min on aika sopiva noin nuorille. Varsinkin kun Ch ei sitten meinannut jaksaa keskittyä elokuvaan kovin pitkälle...

Itsekin hieman petyin elokuvaan. Näyttelijät Antti Holma ja Riku Nieminen tekivät loistavaa työtä eläytyessään, mutta jokin jäi uupumaan jotta lapset olisi nauraneet. 

Pari kertaa Ch naureskeli, mutta siihen se sitten jäi. 

Suosittelen ennemmin menemään hiukan vanhempien lasten kanssa katsomaan elokuva, jos haluaa. Meidän 4-5 vuotiaille pojille ei oikein riittänyt toimintaa tarpeeksi että olisivat keskittyneet.