Pöö!

Huoh.. taas on vierähtänyt ikuisuus kirjottelusta täällä. Pahoittelut pienelle mutta elintärkeälle lukijakunnalleni! 

Asia on nyt näin, että piti kirjoittaa eräästä älyttömästä liikkeestä minkä olen bongannut. Siellä myydään sisustustavaraa laidasta laitaan, ja ne on kaikki niin upeita että vetäydyin heti sivuilta, jotten menisi vararikkoon :D 

MUTTA ennen kun esittelen liikkeen teille, kerron nopsaan kuulumisia:

R:llä oli eilen syntymäpäivä, ja sen kunniaksi hain ihania kukassa olevia omenapuun oksia pöytään <3 Tein raparperipiirakan oman maan raparpereista <3 (niitä kasvaa ihan villinä, ja tiedän jo nyt että olen hukassa niiden kans myöhemmin kesällä...)

Pihaa ollaan nyt koitettu myllätä siistimmäksi, ja terassi on siirretty oman kodin pihaan (ei vielä kasassa tosin) yms yms. Pihasta teen ihan oman juttunsa vielä.

Nyt asiaan.... TYYLISISUSTUS On liike josta halusin kertoa. Siellä on loistavia ideoita nyt valmistuville, ja vaikka tuparilahjaksi, häälahjaksi, lahjaksi muissa juhlissa.. yms.. 

Mut sai innostuneeks keittiökaluissa nämä ihanuudet:

Huonekaluista innostuin tästä kaunottaresta:

Käykää kurkkaamassa, ja kertokaa omat suosikkinne! 

<3

JUMALAUTA

"Noniin, rauhotupas nyt.." 
" Ei oo mitään hätää.."
" Mistä hermostuit?"
"Ei tarvitse kulta hermostua noin.."

Ja plaa plaa... tiedättekös? Samaan aikaan kun äiti puhuu hempeällä ja rauhoittavalla äänellä taaperolle, joka huutaa kun häntä tapettaisiin, ja yrittää kaikin tavoin rimpuilla äidin otteesta irti jotta voi juosta pakoon ja huutaa vähän lisää. Ja äidin päässä on samaan aikaan sellanen pyörremyrsky, joka kuitenkin piilotetaan niin hyvin että se näytteleminen vaatisi jo Oscarin. 

Tätä on nyt. Tätä ja jatkuvaa taistelua kaikesta. Mikään ei ole hyvin, ja tuo kohta 4 vuotias poika on pahempi kun viimisillään raskaana oleva nainen hormonipäissään! 

Eli olemme toivottaneet uhman tervetulleeksi jälleen keskuuteemme! Emme vapaaehtoisesti, vaan pakolla.
Kuinka voi heitellä mieliala noin kamalasti, että ensin nauretaan ja kikatetaan kun leikitään yhdessä äidin kanssa, ja seuraavana sekuntina huudetaan niin kovaa että naapuritkin kuulevat koska äiti laski dinon väärään paikkaan?

?=¤!%!#")@%!"%!"#!"#=%?!!!!!!

Mää en kestä. Suurimman osan ajasta saan pidettyä rauhallisuuteni, ja lähinnä nauran tälle naurettavuudelle. Mutta joskus on niin lähellä etten heitä pyyhettä kehään ja antaudu. 

Kauan tätä kestää? Miten sen jaksaa?
Ja tiedetään... Tätä tulee olemaan vielä uudestaan 5-6 vuotiaana, 13 vuotiaana ja varmaan vielä 17 vuotiaana. Kriisi ikää toisen perään. . . . 
Sekin tiedetään että tämä kaikki koettelemus kasvattaa ja pidentää pinnaa. 

Ja joskus vielä nauretaan vuosien päästä tälle kaikelle hampaiden kiristelylle ja "höpsöille" riidoille mitä on ollut. 

LUOJAN KIITOS, ollaan päästy jo kotiin, sillä me kaikki ollaan vähän rauhotuttu, ja tasaannuttu. Ei tarvitse juosta edestakaisin, ei tarvitse olla yömyöhään raksalla ja sen jälkeen vielä pohtia mitä tehdä ruoaksi huomiseksi. 

Ollaan rauhotuttu, joten tän pienen kiukuttelunki kestää vähän paremmin. 

Mutta nyt. Nyt odotan vaan sitä että pääsen tiistaina töistä, ja mun ihanat K ja J, vie mut johonkin paikkaan yllärinä tekemään jotain. Se on ylläri mulle, vähän niinku synttärilahjana :P

Mä en tiedä mitään minne mennään tai mitä tulee tapahtumaan, mutta musta tuntuu ettei se haittaa yhtään, kunhan pääsee vähän tuulettaan päänuppia niin kaikkea jaksaa taas.

Plus aikomuksena on lähteä seikkailemaan huippukiva ja kaalimato sivustoille ettiin lahjaa yhdelle tyttökaverille ;) 

Tataa!!
<3

apua!

Minulla, siis MINULLA  on jäänyt ch:n synttäreiden suunnitteleminen viime tippaan!!!
En voi uskoo tätä....
Mutta näin se on. Havahduin siihen että synttäreihin on 3 viikkoo aikaa. Kutsut on miettimättä, kun niitä pitäis olla jo lähettämässä! 

Talolla on ollu niin paljon tekemistä ja ajateltavaa, ettei ykskään ajatus synttäreistä ole mahtunut päähän enää. 

No ei muuta kun tuumasta toimeen vai mitä? Enää ei ole aikaa tilata kutsuja / tekstiä mistään. Eikä meidän rakkaasta kaupungista löydy enää askartelukauppaakaan... 
Otin haasteen vastaan ja tällaiset KÄSINKIRJOITETUT kutsut sain aikaseks:

Mustat kortit, simppeli teksti, ja ripaus väriä kortin sisällä. Ja se on siinä. 

Vieraslista ei ole päätähuimaava, vaan sopiva. Nämä juhlat on hyvää harjoitusta sitten tupareita varten :P 

Lisäks täytyy miettiä tarjottavat... Ja se kakku. Fuck. Joku esiintyjäki olis kiva... 
Ja ch:n lahja! Nyt on suorittamisen maku, ja juhlasuunnittelija pääsee esille tällasessa tilanteessa parhaiten. Kun mitään ei ole valmisteltu, ja paniikki on kova, laitan itseni juhlasuunnittelijan moodiin ja alan toimimaan. 

Vielä tekemistä talollakin, jotta synttärit voitaisiin järjestää ihanteellisissa (lue= inhimillisissä) olotiloissa:

- jalka & kattolistat
- vaatehuone meidän makkariin (vaatekaappia osaa arvostaa aika paljon enemmän kun joutuu muutaman viikon tonkiin pahvilaatikoista vaatteensa :D )
- piha siistiks
- uus ruokailuryhmä

Eli ei niin että vieraat istuvat ja syövät pahvilaatikoiden päällä ja varovat kaatamasta jätesäkkikasoja ympärillään :D 

 Ja piha nyt on työn alla, sillä ens maanantaina tulee kaivuri kaivamaan pohjan uudelle nurmikolle. Pergola haetaan vanhalta pihalta tämän kuun aikana, jotta on pihallakin paikka, missä istua. 

Nyt saadaan paljon tehtyä ja yläkerran suihkun valmistuminen tekee sen että pahvilaatikkokasat pienenevät huomattavasti.

<3 

Uutta

Terkkuja pitkästä aikaa! 

Paljon on tapahtunu tässä vapun jälkeen ja sen aikana. 

Tolta näytti ensimmäinen aamu uudessa kodissa! :D 

Ei kovin kummoista vielä kun tavarat on laatikoissa ja listat puuttuu edelleen jokapaikasta.. 

Mutta! Sen aamun aurinko herättämässä ja se koko naaman hymy kun menit uuteen keittiöön keittämään ensimmäistä kupillista kahvia :P 

No se utopia hävisi heti maanantaina kun menin uuteen työpaikkaan ja piti herätä arkeen. Arjen pyöritys keskellä pahvilaatikkomerta ei ole niin paljon yhtä hymyä :D 

En oo esim vessaan löytäny sitä oikeaa pyyhekoukkua edes, saatika sitten uutta ruokailuryhmää johon mahtuisi kaikki paremmin. Kaikki on vähän niin ja näin vielä. Mutta tuudittaudun siihen että SITTEN kun on valmista, se on täydellinen :) 

Puutarhassaki olis tekemistä vaikka kuinka, mut haaveena olis saada pergola paikoilleen ja takapihan maan myllättyä uutta nurmikkoo varten ennen pojan synttäreitä. Sitten saa loppukesän hioa pihaa pikkuhiljaa. Tältä näyttää kasvimaa projekti: 

Ch on juuri kaivurin kans hommissa :D mutta siis hakusessa on U:n mallinen korotettu kasvimaa jota on helpompi hoitaa, kivempi katsella ja koira ei tallo porkkanoita ja papuja samantien ;)

Uudessa työpaikassa on alkanut hienosti! Työporukka on mukavaa, ja työ ei ole vaikeaa, mutta haastavaa kyllä. Juuri sopivasti. 

Lisäksi perheemme sai uuden tuttavuuden! Siitä lisää ensi kerralla. 

Ihanan aurinkoista viikkoa kaikille <3 

Äiti on tyhmä!

Kyllä. Näinä päivinä äiti on kakkapeppu, tyhmä, tuhma, en-koskaan-tule-huoneestani-enää-pois-jos yms...

Uhmajaksoa taas! Ihana peikkopoikani ei tykkää enää mistään. Tosin mulla on omat epäilykseni että tämä johtunee remontista ja suuresta määrästä hoidossa olemisesta. Sillä kun yhtenä hetkenä huudetaan että äiti on ihan tyhmä, niin toisena halutaan syliin eikä millään haluta pois siitä. 
Ch on ollu älyttömän reipas koko remontin ajan, mutta liika on liikaa!

Syyskuusta maaliskuuhun suurinpiirtein päästiin aika helpolla. Olin kotona paljon pojan kanssa ja ch oli vaan pari kertaa viikossa hoidossa kun menin itse mukaan remonttia tekemään. Alussa se oli helppoa kun oli voimaa vaativia töitä joissa mä olin vain tiellä. 

Nyt keväällä kun tehtiin pintoja kauheella hädällä (muutto kiilunu hullusti silmissä), ja alkaa näkyä. 
Onneks poika on jo niin iso että voimme keskustella asiasta, Olen selittänyt että kuinka tämä kaikki rauhottuu kyllä, ja että hän on ollut niin reipas, että ei haittaa vaikka nyt vähän alkaa harmittamaankin ettei ehditä olla kotona kolmisin yhdessä. 

Ch:n suusta (maailman pysäyttävän ihania) lausahduksia lähiajoilta:

" Mä en halua että ostetaan enää yhtään karkkia tai leluja. Mulla on tarpeeks leluja ja karkkia säästän pääsiäisestä halloweenia varten mun pöydällä"

" äiti, sä oot maailman paras äiti. Ja R on paras iskä"

"Kunpa olisin aikuinen, niin voisin olla auttamassa äitiä ja R:ää uudella talolla" 


 Vappuna moni asia muuttuui. Työn määrä talolla ei vähene, mutta oma järki ja perheeni rauha säilyy sen myötä, ettei enää juosta edes takasin iltaisin. Saadaan olla kotona ja tehdä kotia paikanpäällä valmiiksi. 


<3