JUMALAUTA

"Noniin, rauhotupas nyt.." 
" Ei oo mitään hätää.."
" Mistä hermostuit?"
"Ei tarvitse kulta hermostua noin.."

Ja plaa plaa... tiedättekös? Samaan aikaan kun äiti puhuu hempeällä ja rauhoittavalla äänellä taaperolle, joka huutaa kun häntä tapettaisiin, ja yrittää kaikin tavoin rimpuilla äidin otteesta irti jotta voi juosta pakoon ja huutaa vähän lisää. Ja äidin päässä on samaan aikaan sellanen pyörremyrsky, joka kuitenkin piilotetaan niin hyvin että se näytteleminen vaatisi jo Oscarin. 

Tätä on nyt. Tätä ja jatkuvaa taistelua kaikesta. Mikään ei ole hyvin, ja tuo kohta 4 vuotias poika on pahempi kun viimisillään raskaana oleva nainen hormonipäissään! 

Eli olemme toivottaneet uhman tervetulleeksi jälleen keskuuteemme! Emme vapaaehtoisesti, vaan pakolla.
Kuinka voi heitellä mieliala noin kamalasti, että ensin nauretaan ja kikatetaan kun leikitään yhdessä äidin kanssa, ja seuraavana sekuntina huudetaan niin kovaa että naapuritkin kuulevat koska äiti laski dinon väärään paikkaan?

?=¤!%!#")@%!"%!"#!"#=%?!!!!!!

Mää en kestä. Suurimman osan ajasta saan pidettyä rauhallisuuteni, ja lähinnä nauran tälle naurettavuudelle. Mutta joskus on niin lähellä etten heitä pyyhettä kehään ja antaudu. 

Kauan tätä kestää? Miten sen jaksaa?
Ja tiedetään... Tätä tulee olemaan vielä uudestaan 5-6 vuotiaana, 13 vuotiaana ja varmaan vielä 17 vuotiaana. Kriisi ikää toisen perään. . . . 
Sekin tiedetään että tämä kaikki koettelemus kasvattaa ja pidentää pinnaa. 

Ja joskus vielä nauretaan vuosien päästä tälle kaikelle hampaiden kiristelylle ja "höpsöille" riidoille mitä on ollut. 

LUOJAN KIITOS, ollaan päästy jo kotiin, sillä me kaikki ollaan vähän rauhotuttu, ja tasaannuttu. Ei tarvitse juosta edestakaisin, ei tarvitse olla yömyöhään raksalla ja sen jälkeen vielä pohtia mitä tehdä ruoaksi huomiseksi. 

Ollaan rauhotuttu, joten tän pienen kiukuttelunki kestää vähän paremmin. 

Mutta nyt. Nyt odotan vaan sitä että pääsen tiistaina töistä, ja mun ihanat K ja J, vie mut johonkin paikkaan yllärinä tekemään jotain. Se on ylläri mulle, vähän niinku synttärilahjana :P

Mä en tiedä mitään minne mennään tai mitä tulee tapahtumaan, mutta musta tuntuu ettei se haittaa yhtään, kunhan pääsee vähän tuulettaan päänuppia niin kaikkea jaksaa taas.

Plus aikomuksena on lähteä seikkailemaan huippukiva ja kaalimato sivustoille ettiin lahjaa yhdelle tyttökaverille ;) 

Tataa!!
<3