Kyllä. Näinä päivinä äiti on kakkapeppu, tyhmä, tuhma, en-koskaan-tule-huoneestani-enää-pois-jos yms...
Uhmajaksoa taas! Ihana peikkopoikani ei tykkää enää mistään. Tosin mulla on omat epäilykseni että tämä johtunee remontista ja suuresta määrästä hoidossa olemisesta. Sillä kun yhtenä hetkenä huudetaan että äiti on ihan tyhmä, niin toisena halutaan syliin eikä millään haluta pois siitä.
Ch on ollu älyttömän reipas koko remontin ajan, mutta liika on liikaa!
Syyskuusta maaliskuuhun suurinpiirtein päästiin aika helpolla. Olin kotona paljon pojan kanssa ja ch oli vaan pari kertaa viikossa hoidossa kun menin itse mukaan remonttia tekemään. Alussa se oli helppoa kun oli voimaa vaativia töitä joissa mä olin vain tiellä.
Nyt keväällä kun tehtiin pintoja kauheella hädällä (muutto kiilunu hullusti silmissä), ja alkaa näkyä.
Onneks poika on jo niin iso että voimme keskustella asiasta, Olen selittänyt että kuinka tämä kaikki rauhottuu kyllä, ja että hän on ollut niin reipas, että ei haittaa vaikka nyt vähän alkaa harmittamaankin ettei ehditä olla kotona kolmisin yhdessä.
Ch:n suusta (maailman pysäyttävän ihania) lausahduksia lähiajoilta:
" Mä en halua että ostetaan enää yhtään karkkia tai leluja. Mulla on tarpeeks leluja ja karkkia säästän pääsiäisestä halloweenia varten mun pöydällä"
" äiti, sä oot maailman paras äiti. Ja R on paras iskä"
"Kunpa olisin aikuinen, niin voisin olla auttamassa äitiä ja R:ää uudella talolla"
Vappuna moni asia muuttuui. Työn määrä talolla ei vähene, mutta oma järki ja perheeni rauha säilyy sen myötä, ettei enää juosta edes takasin iltaisin. Saadaan olla kotona ja tehdä kotia paikanpäällä valmiiksi.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti