Viikonlopun muita kuulumisia

Viikonloppu oli aika ihana, varsinkin lauantai ehtoo, kun mökki kyläilyn jälkeen R sai päähänpiston että se haluaa viedä mut Köökkiin syömään.  (!!!!!!)

Vähän ihana päähänpisto <3 Käytiin vaihtamassa vähän vaatteita kotona ja käveltiin rauhaksiin sinne. Syötiin alkupalaks ihanan kirpee ja kevyt "Marinoituja kesän kasviksia, ilmakuivattua kinkkua ja sitruuna-aiolia" ja pääruoaksi "Lipstikka kuorrutettua hevosen fileetä, grillattuja kasviksia ja perunaa"

Lisäksi jotain hyvää ranskalaista viiniä kylkeen :P

Kyllä maistu! Köökki on kyllä ainakin Forssalaisista ravintoloista ehdoton ykkönen!

Siitä lähdettiin ruoansulatus drinkeille, mikä johti siihen että oltiin tappiin asti status ravintolassa... 

Oli omituisen vapauttavaa, kun pystyi tekemään noin. Ei ollut esimerkiksi kiire kotiin ch:n luo kun poika oli viikonlopun isällään :)

Sunnuntaina oli ilonen yllätys se että krapula oli yhtäkuin pieni päänsärky eikä sen enempää ;) Lisäksi se auringonpaiste!

Vasta iltapäivällä tosin mentiin ulos ja nautittiin niistä ihanista lämmittävistä säteistä <3

Plus ch oli tulossa pian kotiin ja alettiin tekeen grillissä ruokaa pikkuhiljaa :)

Omomomomom... :P <3

Ihanaaa alkanutta viikkoa! (Toivotaan että tää fucking sade mikä taas tuli takasin, lähtis pian pois niin että aurinko pääsis ilahduttaan meitä lisää)

Teekutsut

Oikeastaan vasta harjotusversio :P

Haluttiin päästä parhaan kaverin kans näkemään toisiamme ja minä eksyin pinterestistä katselemaan ihania kuvia teekutsuista, ja jotain sinne päin halusin kokeilla sitten meillekin! :)

Ei meillä muuta  mut molemmat ollaan kovia teen juojia, aina oltu. Ja sit jotain hyvää herkkua kylkeen ja nättejä kukkia, niin eiköös se sitten ole :)

Päästiin jutteleen ja juoruileen, ja siinähän kolme tuntia hurahtikin ihan yhtäkkiä! :D
Niin se aika menee kun on mukavaa <3
Alla muutama kuva vielä ystävän huippukameralla!

tottahan toki kun Kaisalla olin, niin kolusin sen kynsilakat läpi ja aloin kokeileen uusia värejä kynsiin :D

Niitä uusia tuttavuuksia ei sitten ikinä tullutkaan nähtyä viikonloppuna, suunnitelmat heillä muuttu. Mitä sen sitten, käytiin appivanhemmilla lauantaina mökillä kahvilla. Sain taas niin hyvät naurut <3

tältä kynnet näytti sitten valmiina :)

pihamaata kesäkuussa

Miltä näyttää meidän pihan kasvit kesäkuussa....

kirsikoita tulee! <3

nurmikko leikattin just tän kuvan jälkeen :D 

keskeneräinen kukkapenkki

kesäkukkia

viiniköynnöksen taimi

orvokki penkki

eka kesä kun pioni meinaa kukkia <3

Kasvihuoneen asukkeja:

Tässä näkyy vielä istuttamatta olevat valkoinen viinimarjapensaan taimi ja toinen viiniköynnöksen taimi.

TÄTTÄRÄÄ! Kokeilu kasvi jota olen metsästäny netistä monta vuotta, ja jonka löysin sitten forssan torilta... Ananaskirsikka! Ja hyvältä näyttäää :)

Pihalla on paljon asioita mitkä on kesken, ja mua ärsyttää tehdä pikkuhiljaa valmiiks, sen mukaan miten on rahaa.. Olen sellanen ihminen ketä haluais saada kerralla valmista. Mutta pihatyöt maksaa. Kauniin pihan saavuttaminen maksaa. Kaikki tietää sen... Varsinkin sellasen kauniin pihan saaminen, mistä mä haaveilen.

MidSummer

Sinne hujahti se juhannus!

Meidän juhannuksen saa kiteytettyä muutamaan sanaan: on saunottu, syöty, nukuttu ja kalastettu. Ollaan siis otettu rauhallisesti ja rentouduttu.

Oltiin kolme yötä R:n vanhempien mökillä. Oli niin rentouttavaa!
Kuvia ei siitä ajasta paljoo ole, sillä meidän molempien puhelimet kuoli akun tyhjenemisen myötä :D

palopäällikkö alko sammutuspuuhiin heti kun näki savua savusaunasta :D 

Mikä oli tavallaan tarkotuskin. Oli hyvä että oltiin ilman puhelimia koko juhannus. Tuli mentyä juhannus lapsen ehdoilla monella tapaa: Paria saunakaljaa enempää en ottanut eikä puhelin häirinnyt keskittymistä tai vienyt huomioomme koko aikaa. Ainut mikä harmittaa on tosiaan kuvien puute...

Vietiin mukanamme kaks kassillista ruokatarvikkeita, ja ruokaa tosiaan oli... Lisäks käytiin kaikkina päivinä R:n kans kalassa  ch:n päikkäreitten aikana ja pari ahventakin saatiin grillata tikun päässä :P

Oli siis pihvejä ihan älyttömän hyvällä marinadilla, ribsejä, lohta, ahvenia (lähinnä iltapalaks) salaattia, uusia perunoita, sillejä (erilaisia), juustoja, mansikkatorttua yms yms :D

Just ihania juhannusruokia <3

Saunottiin joka päivä. Loistavan lisän anto kun R:n isä lämmitti savusaunan öööö lauantaina? (mulla meni päivät ihan sekasin siellä kun ei aina tienny edes mitä kello on :D )

Kohta ollaan jo heinäkuussa, ja mun kesälomani lähenee uhkaavasti... vieläkään mitään tietoo mitä sillon pitäis tehdä :D
Jotain haluais saada sillon aikaseksi.
No sitä mietitään sillon, ja kaikkee muutakin on nyt kovin mielessä ;)

Kaikesta lisää tuonnempana! Tällä viikolla olis teekutsuja ja uusien ihmisten tapaamista vielä.

Koira työpaikalla?

Siitä on tullut televisiosta dokumentteja, siitä on tehty tutkimuksia ja sitä on nähty täällä Forssassa paikallisissa yrityksissä.
Koira työpaikalla tutkimusten mukaan vähentää stressiä, ja lisää työmotivaatiota sekä työmoraalia.
Koiran sanottiin lisäävän myös sosiaalista kanssakäymistä työkavereiden kanssa, jos sitä ei muuten olisi. Sehän on myös hyvä juttu? :)

Omassa työpaikassakin on ollut koira työpaikalla. Toimitusjohtaja joskus ottaa saksanpaimenkoiransa mukaan toimistolle, silloin kun on itsekin täyden päivän toimistolla.

Kokeilin sitä sitten itsekin kerran. Mulla oli sillon lyhyempi työpäivä, joten kun lähdin kävelemään töihin, otin koiran mukaan. Koska kyseessä olisi korkeintaan 4 tuntia, niin ajattelin että vaikkei se kovin hyvin menisikään, niin kokeillaan.

Ensimmäinen ja viiminen epätoivon ajatus tuli rappusissa. Isot kaikuvat rappuset eteisaulasta ylöspäin ja koira iskee jarrut kiinni.
Houkuttelin, näytin esimerkkiä, yritin kantaa (ei tule mitään, koira painaa mulle liikaa), ja sit vihdoin koira uskalsi kun menin edeltä ja kiskasin hellästi koiran liikkeelle. Sitten se tuli ylös häntä tosin koipien välissä ja kauheella kiirreellä :D

Sitten käveltiin toisen ison aulan poikki, missä kaikuu ja on vaan muutamia pylväitä. Sitten näkyi tuttu naama: mun äiti (joka on samassa työpaikassa mun kans). Sitten vähän innostuttiin eikä maltettu pysyä paikoillaan ollenkaan. Koira mun huoneeseen ja kiinni flexistä, niin että pääsee liikkumaan, muttei ulos huoneesta. Oli tyttö vähän ymmällään. Hain sille vesikipon ja istuin tuoliin ja aloin tehdä hommia.  Tyttö jäi viereen seisomaan ja katsomaan mua ihan ymmällään että mitä nyt tehdään :D

Kyllä se vähän ajan päästä rauhottu ja meni maate, mut oli kyl vähän levoton ja ymmälläään. Jos sitä tekis enemmän niin se tottuiski varmaan.

Kaiken kaikkiaan päivä meni hyvin. Sitten kun tehtiin lähtöä, niin koira lähti puolijuoksua ovelle päin, eli tais olla aika jännä kokemus kuitenkin... :)

Mutta ottaisin uudestaan mukaan! Se on vaan vähän hankalaa kun pyörällä pitäisi mennä että nopeesti päästään ja viedä en sin poika tarhaan ja sitten polkee koiran kanssa töihin, ja samaa reittiä takasin kotiin... tai sit oon vaan laiska ;D  Jos vois ihan rauhassa kävellä töihin esim suoraan, et esim R veis chrisun tarhaan, niin ottaisin mimin aina mukaan :) Tai jos olis oma auto, niin sillonki! :D

Onko teillä kokemuksia koirista työpaikoilla? Onko kokemukset positiivisia vai negatiivisia?

ihana syntymäpäivälahja

Joka ei mennyt ihan putkeen... Tai siis meni se itse lahja ja sen antaminen... :D

Siis : R antoi mulle syntymäpäivälahjaksi hemmottelu kasvohoidon lahjakorttina paikalliseen yritykseen. Varasin ajan itselleni heti toukokuun alussa ja ajan sain kesäkuun 15. päivälle. Oli muut ajat niin täynnä, että aika pitkälle meni, se ei haitannu ollenkaan! Ajattelin et sillon on just kaikki juhlat järjestetty, ja saa rentoutua ja mennä hoitamaan kasvonsa kuntoon kesää varten :)

Kasvohoitoon kuului kasvojen puhdistus, kulmien siistiminen, kuorintavoide, jonka vaikutusta tehostetaan höyryllä 5 minuutin ajan, jonka jälkeen on rasva, hieronta ja lopuksi kaksi erilaista naamioo, joiden annetaan vaikuttaa n. 25min.

Kaikki kuulosti ihanalta ja odotin innolla aikaa. R oli ch:n kanssa kotona, ja vakuutteli mut että "kaikki menee hyvin meillä kotona, joten mene ja nauti hoidosta <3" Ch oli siis ollu hieman kipee.. Sen takia olin huolissani että miten pärjäävät sen ajan kun makaan nautinnosta koomassa hoitopöydällä yli tunnin. Ei niillä oikeesti mitään hätää edes ollu :D

Menin hoitoon sitten maanantaina, hoidon teki tuttu nainen, joten rupateltiin siinä, ja alotettiin hoito kasvojen puhdistuksella. Kaikki tuntu niin ihanalta, ja parasta oli ( tätä ei kaikkialla tapahdu) että kun hoito oli ns "käynnissä" niin sillon ei juteltu. Sain OIKEESTI rentoutua eikä tarvinnut keskittyä keskutelemaan toisen kanssa. <3

Seuraavana oli kulmien siistiminen sokeroimalla ja vielä lisäksi nyppimällä. Sokeroiminen ei ollut niin paha kuin olin kuvitellu. Mutta se nyppiminen... MIKSI sen täytyy sattua niin paljon enemmän kun joku toinen nyppii kulmat?

No, kun se oli ohi (josta olin luvattoman iloinen), laitettiin kasvoille kuorintavoide, jota hierottiin ihanin pyörivin liikkein kasvoille, koko tämän ajan vieressä pulputti höyrykone, jota ilmeisesti valmisteltiin höyryhoitoa varten. Mutta sitten sattui jotain..

Kone teki jotain mitä ei ole koskaan ennen tehnyt (tietysti) ja suihkutti kaaressa kiehuvaa vettä mun ja hoidon tekijän päälle. Sain vettä lähinnä kasvoihini oikealle puolelle silmän ympärille ja luomelle. Herranjumala se oli kuumaa!

No. hoidon tekijä panikoi ja lähti hakemaan pyyhkeitä jotta voidaan pitää kylmää kasvoilla, ja pahoitteli tietenkin hirveesti.

Multa pääsi poru (ihmeen huomaamattomasti tosin), kivusta, mutta myös siitä kun harmitti niin paljon että näin piti mennä käymään. Eihän sille voinut mitään, eikä se ollut kenenkään syy. Mutta voi vittu!

Kun oltiin pidetty kasvoilla kylmää pyyhettä kolmeen kertaan, hoitoa jatkettiin varovasti. Voiteetkin vaihtu johonkin extra helliin ja rauhottaviin. Ihoa poltteli, kirveli ja siihen yksinkertaisesti sattui. Viileät rauhottavat rasvat autto hieman. Pystyin jopa hieronnan lopuksi rentoutumaan ja hieman nauttimaan siitä. Naamio oli ihana, se rauhotti ihoa aika paljon.

Kun nousin siitä hoitopöydältä lopuksi, ja katsoin peilistä. Odotin ihon olevan punainen, ehkä vähän turvonnut. Sen perusteella miltä se tuntu.. Mutta ei se ollutkaan ihan niin paha. Hoidosta ei veloitettu mitään tapahtuneen takia, mnkä ymmärsin olevan lähinnä itsestäänselvyys yritykselle.
Juttelimme vielä hetken, ja lähdin sitten kotiinpäin pyörälläni. Kotiin kun pääsin, oli R tekemässä ruokaa, ja kyseli että miten hoito meni.. Ilme oli kyllä näkemisen arvonen kun kerroin ett naama palo :D

Siinä kotona pääsi vielä poru vähäsen kun iho alkoi kimmoilemaan. Mutta onneks älysin soittaa äitille et mikä kipulääke auttais tähän parhaiten jos tarvii yötä vasten ottaa. Sitä kautta sisko toi mulle palovammoille tarkotettua geeliä. Se autto! Se vei kivun iholta ja auttoi punotukseenkin välittömästi. Harmi kun en tajunnu sellasta pyytää heti siihen...

No! Nyt kaks päivää on kulunut ja silmä on tämän näkönen:
Kuten huomaatte, uskalsin tänään laittaa jopa hieman ripsiväriä. (ehkä huon idea)
Vahvistin kuvien värejä, jotta nuo alueet näkyy paremmin, että mihin se pahin tapahtui.

Silmän ulkokulmassa siis pieni kohta, silmän alapuolella ripsirajassa sekä tossa silmäpussien kohdalla. Silmän yläluomella hieman enää, ja kulmakarvan ja silmän sisäkulman väli pahin ehkä tällä hetkellä. Olen laittanu molempina päivinä vielä sitä geeliä, jotta saisin ihon paranemaan mahdollisimman hyvin. Toivottavasti tästä ei jäis mitään pysyvää arpee tai jälkee.

Ajattelin nyt tämänki tarinan jakaa, kun ei kukaan voi tietää mitä tapahtuu millonkin. Kukaan ei tätäkään voinu ennustaa tapahtuvaksi. Höyrykonetta oli käytetty sinä päivänä ennen mua ihan normaalisti eikä ollu mitään ongelmaa sen kanssa, mutta mun kohdalla se sit vaan sai jonkun kohtauksen..

Mutta täytyy sanoo että kulmakarvat ei ole koskaan ole oleet näin siistit! :D

Näillä eväillä juhannuksen viettoon! :)

Oma maa mansikka, muu maa mustikka..?

Suomalainen... ulkomaalainen...

Mä olen kuullu 15 vuotiaasta asti tuntemattomilta ihmisiltä kysymyksen: " Ootko sä ihan suomalainen?" Ekan kerran se oli rautian kassa Hämeenlinnassa. Menin ihan mykäks kysymyksestä. Kuka edes kehtaa kysyä noin? :D

Vastasin et "ihan suomalainen olen..." ja jäin vähän ylpeeks siitä kysymyksestä sit jälkeenpäin. Suurimmaks osaks se tietty vaan nauratti :D

Mut sit on tullu uudestaan näitä. Prisman kassalta, baarissa (tää on ehkä suosituin), juhlissa, ja muistaakseni kerran ihan torilla!

Baarissa eräs herrasmies anto jopa vaihtoehdot. Sano et en missään nimessä ole suomalainen. Se oli nöynöy... Joko espanjalainen tai venäläinen. En tiä mistä nää tuli, mut valkkasin näistä kahdesta vaihtoehdosta espanlajaisen... Mitä nyt on venäläisiä naisia nähny niin.... MUTTA herra sanokin siinä sitten et se venäläinen- kommentti oli myös kohteliaisuus. Ovathan ne naiset aina ihan vimosen päälle laitettuja ja kauniita olentoja.

Nojuu... miten vaan :D Omia kauneusihanteita ei ihan venäläinen nainen vastaa, jos saa näin pinnallisesti sanoa. Tämäkin on tietysti VAIN mun oma mielipide, Itse olen aina pitänyt etelä-amerikan ja latinokansan naisia erityisen kauniina. Ei italian ja espnajankaan naiset  kaukana siitä ole :)

Mutta nyt viime viikonloppuna tuli ihan huippu, Mun vanhemmat istu vieressä, kun eräs nainen tuli sanomaan että oletpas eksoottisen näköinen, etkä ainakaan suomalainen.
Jäi siinä ihmettelemään että onko vauvat vaihtunu synnärillä kun vanhemmat on noin taviksen näkösiä kuitenkin :D

ISRAELILAISEN NÄKÖISEKSI SITTEN KUTSUTTIIN. Kuulemma niin paljon samaa näköä. Kyllä. näin se on. Itse en olis kyllä tätä yhtäläisyyttä nähnyt ilman tämän avuliaan naisen kommenttia. :D

No en tiä. Omasta mielestä mun pärstässä ei ole mitään ihmeellistä... Ja omasta mielestä OLEN suomalaisen näköinen.

Mutta jokaisella tietysti se oma mielipide on, ja kunnioitan sitä. Joten mennään nyt sitten tällä eksoottisella naamalla eteenpäin ja naureskellaan jos tulee eteen vielä erikoisempi kansalaisuus-vaihtoehto tälle suomalaisuudelle ;)

Koiralle synttärikakku?

Mun ensimmäinen, itsepäinen, fiksu, kaunis ja ihana koirani täyttää tänään 4 vuotta :)

Mimi tuli meille mun päätöksestä. Kun saatiin exän kans tietää että päästään kerrostalo yksiöstä omakotitaloon asumaan, ja mulla oli kooira allergia kadonnu: päätin et otetaan koira. Heti kun ollaan muutettu. :)

Niin tehtiin, kävin pari kertaa serkun kans (joka oli myös ottamassa koiraa) kattomassa pentuetta meidän läheltä, josta oli myytävänä pennut. Luovutusikäsiäkin melkein jo kattomisvaiheessa, mutta meillä maalailtiin talolla vielä siinä vaiheessa, niin en voinu viedä pentua vielä kotiin, vaikka mieli olis tehny!

Sit siellä yhtäkkiä lattioilla pyöri kömpelö karvapallo joka oli niin söpö et olisin voinu syödä sen :D

Noin puolitoista kuukautta pennun ottamisen jälkeen, tuli raskaustestiin kaksi viivaa. Olin raskaana!

Pentu söi puolet eteisestä muistaakseni ensimmäisen vuoden aikana, ja söi sohvaa, ja huonekalujen jalkoja, ja hihnansa ja  kiskoi aina hihnassa oli meillä sitten valjaat, kuristuspanta, vedonestovaljaat tai puolikuristuspanta. Mutta kun mun maha kasvoi, pentu hellitti kiskomisen mun kans. Muitten kans se oli ihan mahdoton lenkillä, mut mun kans se otti vähän rauhallisemmin. Muutenkin huomasin koiran käyttäytyvän mun lähellä erilailla ku muiden. Olihan se MUN koira, mutta se kuinka se änki aina melkein syliin ja tökki nenällään kasvavaa mahaa :D  Ja kun itkin kotona sohvalla, niin mimi tuli viereen ja laski kuononsa mun syliin ja tapitti niillä sinisillä silmillään :)

Kun synnytys lähestyi, ihmiset alkoi kysellä: " oletko miettinyt jo että joudut ehkä antamaan koiran pois" . " Sun täytyy valmistautua siihen että koira ei totu vauvaan" yms..

korvat kun alko nouseen, niin ei meinannu ihan pysyä pystyssä heti :D 

Vastasin joka kerta: " Koiraa ei anneta pois. Koira jää jokatapauksessa. Vaikka siitä tulis pihakoira, ja jouduttais rakentaan sille ulkohäkki ja koppi eikä se tulis toimeen vauvan kans, niin koira ei oo lähdössä yhtään mihinkään"

Ihmiset katto mua aina vähän heikkouskosina. Luulivat kai että olin typerä kun olin niin itsepäinen asian suhteen.

Kun vauva syntyi, ja tultiin kotiin sairaalasta. Mimi ei kiinnittänyt vauvaan oikeastaan mitään huomioo, se oli vaan innoissaan kun tultiin kotiin. Nuuhki se vauvaa ja kun vauva alko itkeen ekaa kertaa, mimi oli ihan ihmeissään :D

Se oli levoton kun minä ja vauva oltiin levottomia, se oli rauhallinen ja sopeutuvainen uudessa tilanteessa. En päässy yhtä helposti lenkille mimin ja vauvan kans, joten mimi kävi takapihalla tarpeillaan aamuisin. vasta päivällä kunnon lenkki ja illalla uudestaan.

Ja nyt kun ch kasvaa ja on nyt ensimmäisen kerran kiinnostunut mimistä, käy silittelemässä sitä ja kylästä haluaa kotiin kattomaan mimiä <3

Koira on perheenjäsen. Vaikka toi tyttö on saanu mun vereni kiehumaan niin monta kertaa etten jaksa laskea niin pitkälle. On se  silti tärkeä. Tyttö täytti 4 vuotta tänään. "Vasta?" oli R:n reaktio :D

mutta... who cares? Se on mun tyttö. Se jäi erossa mulle, se tottelee mua (R:ää kans nykyään kun ovat löytäneet yhteistä säveltä) se on aina yhtä ilonen kun tullaan kotiin. Ja kun katson sen silmiin iltasin, nään sen olevan onnellinen. <3

tää on ehkä mun lempikuvani näistä kahdesta <3

Muistan edelleen sen yhden kerran kun käytiin lenkillä kaupassa. Jätin mimin kaupan eteen kiinni ja käytiin kaupassa. Kaupan edessä oli koko ajan istunut joku vanhempi mies. Kun tultiin kaupasta pihalle, mimi riemastu ja alko hyppiin eikä malttanu pysyä aloillaan ollenkaan. Mies yhtäkkiä tokas" Ihan ku olisit ollu kauemminki pois, kylläpäs se riemastu kun tulit takasin"
:D <3

viikonlopun juhlaa

Viikonloppu alko melkeinpä vasta lauantaina meillä :D Perjantai meni sohvalla levätessä pitkältä tuntuneen viikon jälkeen. Ch oli isällään viikonlopun ja  nyt oli harvinainen tapaus kun poika meni isälleen jo torstai ehtoona.
Oli niin omituista mennä aamulla töihinki ilman et piti poika viedä tarhaan :D

No mut lauantai.... Kun saatiin ruhomme ylös ja makoiltiin sohvalla uusien orange is the new black- jaksojen parissa (<3<3<3) niin lähdettiin koiran kans mökille ajeleen. Tavoitteena oli veneen lasku ja päivä sauna ennenkun piti lähtee kotiin valmistautuun juhlia varten.

freeshinä ennen saunaa

Veneen lasku ei menny ku strömssössä.. Saunottiin sit sillai pikana kun veneen laskuun meni vähän enemmän aikaa kun ensin arvioitiin.

mimillä on aina hauskaa mökillä. Varsinkin nyt kun oli uus frisbee mukana ;)

Ja sit kauheella pikakelauksella kotona tukan kuivaus ja suoristus ja pöyhistys ja meikkaus ja vaatteiden vaihto.

Ja menoks.


Meillä ei tänä kesänä paljon oo juhlia. Ei yksiäkään häitä, rippijuhlia, mutta yhdet ristiäiset ja parit syntymäpääiväjuhlat. Viime viikonloppuna oli nyt sitten kahdet juhlat päällekäin. 30- ja 50 vuotisjuhlat.

Inhottavaa... 30:sillä ehdittiin vähän aika seurustella ja onnitella päivänsankaria, mutta sitten sai jo lähteä toisiin juhliin.. Mistä piti kans lähtee niin että vois ehtiä vielä 30v bileisiin takasin, mut en oikein tiedä mitä tapahtu... tai no tiedänpä, Lilluttiin 50v juhlissa paljussa ja saunassa 11 asti, R vielä pidempään. Jonka jälkeen oli iltapalaa ja pientä tissuttelua ja pikkuhiljaa kyydin odottelua akustisen esityksen soidessa pihalla kynttilän valossa, jonne loppuporukkakin kokoontui sitten kaikki yhteen :)

Tässä pari kuvaa juhlapaikasta:

Kuuman kartanon matkailukeskus tai joku tällanen oli paikan nimi

Kahden aikaan lähdettiin sieltä juhlapaikalta kotiin, ja suoraan sänkyyn. Pitkän viikon ja juhlimisen jälkeen se sänky tuntu taivaalliselta!

50 vuotisjuhlat oli mun kummitädin ja 30 vuotis juhlat R:n kaverin. Molemmille vielä jälkikäteen valtavat onnittelut! <3

AURINKO

aurinko aurinko näytä itses, jotta susta rusketusta saisin!

Yks päivä oli jopa niin lämmin iskän terassilla istua että heitin heti housut pois ja koitin saada epätoivosesti alkuun tätä rusketuksen saamis- projektia.
Hyvin saa muokattua kuvia, niin et vaikuttais et jaloissa olis jotain väriäki muka :D
Aika valkoset ne oikeesti on ;)

Mietin jopa jo että kävisin suihkurusketusta kokeilemassa... Niin kovin odotan jo sitä että sais väriä pintaan :D
Ja varsinkin kun mulle on jääny johonkin takaraivoon pyörimään vuoden takanen ihotautilääkärin sanat: " Jäljet saattaa alkaa lähteen vasta seuraavan rusketuskauden aikana" KOKO talven olen odottanut kuumeisesti että kesä tulee ja ihottuman ruvista jääneet kamalat pigmentti-häiriö läiskät lähtis reisistä ja persposkista.
Tosin ne jäljet ei suihkurusketuksella lähde... Vaan valohoidolla.... = Auringolla!

Ei muuta kun lämpimimpien kelien odottamista ja rukoilua että toi perkeleen tuuli lakkais jo pikkuhiljaa!

ja taas lääkärissä

Viime viikolla jo käytiin lääkärissä kahteen kertaan...
Sunnuntaina (31.5.) kun poika palautui isältään kotiin, sain tietää että ch oli ollu kuumeinen vielä lauantai iltana, ja oli vähän heikon olonen vielä sunnuntaina, joten oltiin maanantai kotona. Että olis yksi "terve" päivä ennen kun tarhaan menee. Eli maanantaina käytiin lääkärissä hakemassa lääkärintodistusta töihin. Sitten tiistaina mentiin normaalisti töihin ja tarhaan, mutta päivän päätteeks oli tarhalta terveiset että chrisu oli ollu aika vetelä koko päivän. Syönyt huonosti ja nukkui tosi paljon eikä ollut oma iloinen ja reipas itsensä.

Kotona jaksoi kuitenkin ihan normaalisti sillon ehtoolla..
Keskiviikkona kesken päivän sain tarhasta puhelun töihin että ch:lla kuume noussut... Joten lähdin töist hakemaan potilasta kotiin. Ja lääkäriin torstaina hakemaan todistuksia ja tsekattiin samalla ch ettei ollut muuta.. Korvatulehdus sieltä sitten löytyi, ja äitikin käytetiin labrassa kun koko viikon olin jo ollutkin huonossa kunnossa (kuumetta, kurkkukipua ja tukkoisuutta) Ja multa löytyi poskiontelontulehdus... Riku oli sitten jo edellisen viikon lopun ollut kuumeessa ja kipee joten se oli sit jo tervehtyny kun me taas podettiin pojan kans flunssaa ja tulehduksiamme pois sohvalla...

Ch:n synttäri juhlatki läheni uhkaavasti, mutta itseltä ei löytyny voimia kun vasta perjantaina käydä kaupassa hakemassa kaikki mahdolliset tarvikkeet ch:n ollessa R:n äidillä hoidossa muutaman tunnin että saan jotakin tehtyä.

Mulla ei alotettu antibiotti kuuria, niinkuin pojalla, koska lääketieteen kandidaatti jolla käytiin oli sitä mieltä että ei ehkä tarvii. Olin itsekin sitä mieltä sillon, koska oli lakanut lima irrota pikkuhiljaa ja oletin että se paranee siitä sitten itsekseen ehkä ihan nopeestikin sitten...
en voinu olla enemmän väärässä,..

Siitä vasta alkoi raastava yskä, hengenahdistus ja limaneritys keuhkoista ja poskionteloista...
En nukkunu viimeviikonloppuna hyvin, enkä alkuviikostakaan. Yskiminen piti hereillä ja kamala tukkoisuuden tunne.
Yskin vieläkin. Ja nyt on torstai. Mun ensimmäisestä kipeenä-olo päivästä on nyt  12 päivää (tää on 13. päivä) ja edelleen tuntuu pientä painetta välillä poskionteloissa ja yskittää vieläkin ja limaa tulee vieläkin ja hengenahdistus tulee heti kun liikun vähänki enemmän (esim ku poljen aamusin itseni töihin ja ch:n tarhaan ja iltapäivällä meittit kotiin)

Ja ch on siis antibioottikuurin alotettua ollu taas oma itsensä, ei mitään kun pientä nenän vuotamista enää ollu! Joten ajattelin että jes, vielä kun itse tästä paranen niin ollaan kaikki toivuttu.
Tänään tuli ositto tarhasta, että ch itkee vähän väliä kipua mahassa. Saa jonkinlaisia vatsakramppeja koko ajan. Ei syö, ei juo, ei leiki ja on ihan kalpee....

Mahatautia on ollut päiväkodissa kuulemma liikkeellä, voi olla sitä. Mutta ei ole ollut ripulia eikä ole oksentanut kertaakaan.

Ja eikun lääkäriin! Eivät osanneet tarkkaa diagnoosia antaa (en ihmettele), mutta halusivat sulkea pois umpisuolen ja muut vakavimmat kipeyden aiheuttajat. Perustelivat sillä kun on niin yhtäkkiä alkanut kipuilemaan, eikä ole kuumetta, tai ripulia tai muuta vastaavaa oireilua ollut.
Eivät jättäneet mahatautiakaan kyllä laskuista pois ollenkaan. Mutta CRP otetaan labrassa ja lääkäri lupasi soitella tuloksia iltapäivästä. Jos on koholla, niin samantien uudestaan käymään. Mutta jos ei eikä yleisvointi muuten pahene, tai kuume nouse niin mennään ihan mahataudilla...

Voi toista :´( <3

Tällaset on niin perseestä... Mutta ei voi mitään. Äiti oli minilomalla töistä ja lupautui olemaan pojan kanssa sen aikaa kun itse joudun olemaan töissä. (tosi helppo olla töissä kun pieni on kotona kipeenä)
Ei muuta kun kaupan kautta kotiin ja ideat surraamaan mitä herkkuja veis mahahappobaktreerejen kans kaupasta että saatais poika syömään taas...

synttäreiden ohjelmaa

Elikkäs..

Syömisen lisäksi, mietin että kun lapsia kuitenkin tulee ja on lapsen synttärit, niin täytyy ne lapset huomioida jotenkin :)

Eli lapsille oli omalla pienellä pöydällään väritys mahdollisuus. Oli teeman mukaisesti kuorma-autoja, työmaita ja kaivureita  yms väritettävänä plus värikynät :) Niistä en valitettavasti muistanu pyytää kuvaa...

Lisäksi oli pomppulinna, mikä sateen yllättäessä käännettiin ylösalaisin, jolloin siitä tuli maja, jossa pojilla oli hurjan hauskaa! :D

kuvassa taitaa näkyä mun siskon jalat kun se on tunkenu ittensä sisälle pompulinnaan ja kuivailee sitä sateen jäljiltä :D

Lisäksi oli hiekkalaatikolle tehty tilaa ja jätetty asiaan kuuluvat rekat ja kaivurit paikoilleen jotta olisi tilaa leikkiä :)

Loppuhuipennukseksi askartelin juhliin siskon kans Pinjatan! :)
En alkanu tekeen siitä minkään muotosta, ensikertalainen siinä hommassa kun olin, tehtiin siis ihan vaan ilmapallon muotoinen :)

Kuvaajana oli jälleen Kaisa ystäväiseni <3

Syntymäpäivät meni loistavasti säätä lukuunottamatta! (sekä pientä seikkaa että tuuli oli viskannut juhlateltan samaisena iltana kumoon, niin että kepit vääntyilivät poikki ja teltan katon kangas repesi.... eli korvaamme isäni ystävälle uuden teltan vanhan tilalle joka oli lainassa)

Mikä tuuri :D

3 v synttärit

On vietetty ja valokuvattu! :D 
Kaikki meni muuten ihan loistavasti, mutta sade vähän latisti tunnelmaa...
Siihen mennessä kun suurinosa vieraista oli jo lähtenyt, alkoi aurinko paistaan... tietysti... :D

Juhlimaan alotettiin kolmen jälkeen kun oli päivänsankari herännyt  päiväunilta. Ihmiset innostu ehkä vähän liikaa.. sillä heti kun näkivät ch:n (kannoin vielä sylissäni sängystä alakertaan ihan unisena) alkoivat ihmiset tulla työntämään lahjojaan pojalle ja onnittelemaan. Koitin mennä vähän piiloon pukemaan pojan huoneeseen, että poika sais hetken rauhan herätä kunnolla. Ja että katottais kaikki lahjoja sitten kerralla esim. Jutussa ei ollu sillä hetkellä mitään logiikkaa :D

Kun sain ihmiset kaikki pihalle, ja ch:n hetkeks syliini (ihme että maltto kaikkien lahjojen avaamisen jälkeen) että saatais puhallettua kynttilät ja hätäsemmille kakkukahvit :)

Tarjolla oli suolaistaa: Voileipäkakku, nakkipiiloja ja lihahyrriä. Plus suolakeksejä yhdessä pikkulaatikossa,

Makeita löytyi: täytekakku joka oli suklaakakkupohjista, kermavaahdosta, mansikoista ja kinuskista koottu luomus. Koristelun heitin ihan päästä, koska en lähtenyt siihen että olisin muotoillut itse kakusta rekan mallisen. Tein ennemmin tän helpomman ratkasun ja laitoin erikseen rekan kakun päälle :) Kakun päällä "maana / hiekkana" toimi Nougat rouhe ja suklaarusinat rekan työskentelyssä.

Lisäksi oli erilaisia pikkusia herkkuja tarjolla pienissä laatikoissa. Oli auto-keksejä, autot- karkkeja, sukulakuja ja suklaarusinoita.

Ruokailu oli vähän hidasta lähteä alkuun, koska sateen takia, tarjoiltavat oli pakko pistää toisista ruokailupöydistä. Joten ruuokien hakeminen oli hankalaa, oli ahdasta, ja se tarjoilu menikin suurimmaksi osaksi niin että me nuoremmat kokosimme  tarjoiltavista mitä ihmiset halusivat ja annettiin suoraan eteen kahvikupillinen ja lautasellinen syötävää.
Mutta kun ilma selkeni, ihmiset pääsivät vähän liikkumaan vapaammin ja tunnelmakin rentoutui.

Seuraavassa postauksessa kerron sitten mikä ohjelmanumero sai ihmiset nauramaan oikein kunnolla, ja että mitä muuta tekemistä oltiin keksitty juhlissa.

Stay tuned... ;)

P.S.  Kaikissa kuvissa kuvaajana toiminut rakas ystäväni Kaisa   <3