Viime viikolla jo käytiin lääkärissä kahteen kertaan...
Sunnuntaina (31.5.) kun poika palautui isältään kotiin, sain tietää että ch oli ollu kuumeinen vielä lauantai iltana, ja oli vähän heikon olonen vielä sunnuntaina, joten oltiin maanantai kotona. Että olis yksi "terve" päivä ennen kun tarhaan menee. Eli maanantaina käytiin lääkärissä hakemassa lääkärintodistusta töihin. Sitten tiistaina mentiin normaalisti töihin ja tarhaan, mutta päivän päätteeks oli tarhalta terveiset että chrisu oli ollu aika vetelä koko päivän. Syönyt huonosti ja nukkui tosi paljon eikä ollut oma iloinen ja reipas itsensä.
Kotona jaksoi kuitenkin ihan normaalisti sillon ehtoolla..
Keskiviikkona kesken päivän sain tarhasta puhelun töihin että ch:lla kuume noussut... Joten lähdin töist hakemaan potilasta kotiin. Ja lääkäriin torstaina hakemaan todistuksia ja tsekattiin samalla ch ettei ollut muuta.. Korvatulehdus sieltä sitten löytyi, ja äitikin käytetiin labrassa kun koko viikon olin jo ollutkin huonossa kunnossa (kuumetta, kurkkukipua ja tukkoisuutta) Ja multa löytyi poskiontelontulehdus... Riku oli sitten jo edellisen viikon lopun ollut kuumeessa ja kipee joten se oli sit jo tervehtyny kun me taas podettiin pojan kans flunssaa ja tulehduksiamme pois sohvalla...
Ch:n synttäri juhlatki läheni uhkaavasti, mutta itseltä ei löytyny voimia kun vasta perjantaina käydä kaupassa hakemassa kaikki mahdolliset tarvikkeet ch:n ollessa R:n äidillä hoidossa muutaman tunnin että saan jotakin tehtyä.
Mulla ei alotettu antibiotti kuuria, niinkuin pojalla, koska lääketieteen kandidaatti jolla käytiin oli sitä mieltä että ei ehkä tarvii. Olin itsekin sitä mieltä sillon, koska oli lakanut lima irrota pikkuhiljaa ja oletin että se paranee siitä sitten itsekseen ehkä ihan nopeestikin sitten...
en voinu olla enemmän väärässä,..
Siitä vasta alkoi raastava yskä, hengenahdistus ja limaneritys keuhkoista ja poskionteloista...
En nukkunu viimeviikonloppuna hyvin, enkä alkuviikostakaan. Yskiminen piti hereillä ja kamala tukkoisuuden tunne.
Yskin vieläkin. Ja nyt on torstai. Mun ensimmäisestä kipeenä-olo päivästä on nyt 12 päivää (tää on 13. päivä) ja edelleen tuntuu pientä painetta välillä poskionteloissa ja yskittää vieläkin ja limaa tulee vieläkin ja hengenahdistus tulee heti kun liikun vähänki enemmän (esim ku poljen aamusin itseni töihin ja ch:n tarhaan ja iltapäivällä meittit kotiin)
Ja ch on siis antibioottikuurin alotettua ollu taas oma itsensä, ei mitään kun pientä nenän vuotamista enää ollu! Joten ajattelin että jes, vielä kun itse tästä paranen niin ollaan kaikki toivuttu.
Tänään tuli ositto tarhasta, että ch itkee vähän väliä kipua mahassa. Saa jonkinlaisia vatsakramppeja koko ajan. Ei syö, ei juo, ei leiki ja on ihan kalpee....
Mahatautia on ollut päiväkodissa kuulemma liikkeellä, voi olla sitä. Mutta ei ole ollut ripulia eikä ole oksentanut kertaakaan.
Ja eikun lääkäriin! Eivät osanneet tarkkaa diagnoosia antaa (en ihmettele), mutta halusivat sulkea pois umpisuolen ja muut vakavimmat kipeyden aiheuttajat. Perustelivat sillä kun on niin yhtäkkiä alkanut kipuilemaan, eikä ole kuumetta, tai ripulia tai muuta vastaavaa oireilua ollut.
Eivät jättäneet mahatautiakaan kyllä laskuista pois ollenkaan. Mutta CRP otetaan labrassa ja lääkäri lupasi soitella tuloksia iltapäivästä. Jos on koholla, niin samantien uudestaan käymään. Mutta jos ei eikä yleisvointi muuten pahene, tai kuume nouse niin mennään ihan mahataudilla...
Voi toista :´( <3
Tällaset on niin perseestä... Mutta ei voi mitään. Äiti oli minilomalla töistä ja lupautui olemaan pojan kanssa sen aikaa kun itse joudun olemaan töissä. (tosi helppo olla töissä kun pieni on kotona kipeenä)
Ei muuta kun kaupan kautta kotiin ja ideat surraamaan mitä herkkuja veis mahahappobaktreerejen kans kaupasta että saatais poika syömään taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti