Aurinkoista maanantaita!

Taas on viikonloppu ohi, ja se olikin mukava viikonloppu. Ehti olla ch:n kanssa paremmin vaikka hoidossa kaikkina päivinä olikin.. Oltiin kaikki mahdollinen aika remontoimassa, ja tuloksiakin syntyi. Sain sunnuntaina ensimmäisen huoneen maalattua kertaalleen pohjamaalilla! Mahtava tunne saada maalia seiniin!! Vaikka se onkin vaan pohjamaali, mutta sekin tekee kamalasti! 

olohuone kertaalleen maalattu!

aulan ruskea / orannsi seinäkin sai pohjamaalikerroksensa

Lapsenhoito on ollut remontoidessa lähinnä täynnä kiirettä ja syyllisyyttä. Syyllisyys siitä kuinka paljon on pojan täytynyt olla isovanhemmilla hoidossa, vaikkei siitä ole mitenkään missään vaiheessa kiukutellutkaan, mutta luulen että se kiukuttelu tulee siinä vaiheessa kun remontti on valmis ja ollaankin keskenään vaan kotona :D Jätkä on nauttinut saamastaan huomiosta isovanhemmilla, ja on ymmärtänyt että miksi meidän täytyy olla niin paljon uudella talolla tekemässä. Ei kauaa enää... 

Nautittiin sunnuntai aamuna taas pannukakku aamiainen pitkästä aikaa. Se oli Ch:n toive kun tuli herättelemään meitä :P 
Pakko niitä oli tehdä kun rauhassa saatiin kaikki yhdessä syödä aamupalaa ja heräillä kaikessa rauhassa :) Sitten ennen jätkän päikkäreitä mentiin kaikki talolle, kun jätkä halus nähdä mikä tilanne siellä on :D 

pikku apuri <3

Pääsi ch:ki ruuvinaulaimella kokeileen R:n avustuksella raksa hommia :)

Mutta olo olikin sunnuntai iltana niin väsynyt että nauratti kun katoin polar rannekkeesta aktiivisuus prosentit. Ne näytti illalla remontoinnin, koiran lenkityksen ja joogahetken jälkeen 314% :D Sitten palkitsin itseni punaviinilasillisella ja parilla jaksolla täydellisiä naisia, täydellistä!

Tällä viikolla ohjelmassa on se että maalaillaan ja hiotaan ja kitataan vielä mitä on jäljellä keskikerroksessa, jotta (jos lupa saadaan) niin viikonloppuna sais alkaa paukuttaan lattiapintoja :)

Tänään vähän juustokakkua, niin viikon alotus on täydellinen! Nyt on mietittävänä että teenkö perinteisen cheesecake:n vai yhdistänkö siihen mieheni lempparia browniepohjan muodossa? Ehdottomasti kokeilun arvoinen ajatus! Siihen löyty samantien maukkan näkösiä reseptejäkin täältä ja täältä. 

p.s. Luojalle kiitos kaikki ihanat ystävät jotka on ollu meitä auttamassa! 
NYt on harkinnassa kovin että millä tavalla kiitetään kaikkia ihanuuksia niiden tekemästä työstä talolla ;)

Girls just want to have fun

Tähän ei juurikaan tarvita sanoja ;) :D 

Kuva ei ole omani! 

ULLATUS!!

Pikatervehdys viikonlopulta! 

Raksalla kittaamista ja levyttämistä kovaa vauhtia, ja sunnuntaina oli tädin syntymäpäivien kunniaksi ylläriks järjestetty sille Puistolinna bar:in alakerta, mihin kaikki paukahdettiin takaovesta kun täti odotti alhaalla ruokaansa. Mää kyllä niin rakastan tollasia ylläreitä. Tosin ei ihan täysin saatu yllätettyä. Täti oli jotain aavistellut tapahtuvan, mutta ei ihan kaikkea kuitenkaan ;)

Nimittäin kun oltiin saatu jonkin aikaa syötyä, niin sisälle asteli Pepe Ahlqvist!!
Täti meni ihan mykäks :D Ilme oli kyllä siinä kohtaa paras! Eikä hän oikein tajunnut vielä Pepen lähdönkään jälkeen että kuka oli juuri tullut soittamaan VAIN hänelle setin synttäreiden kunniaks :P

Välillä ehdittiin koiran kanssa metsään riehuun kun oli luntakin tullu lisää <3

Hyvin hukku musta koira valkoseen taustaan :D

Raksalta:

Ylläreistä:

Erolapsi

Nyt mennään vähän raskaampia asioita näin perjantaina, mutta sitäkin tärkeämpää asiaa!

Mun vanhemmat erosivat kun olin... 2 vuotias suurinpiirtein. Joten en muista yhteistäaikaa ollenkaan. Ensimmäiset muistot ovat siitä kuinka oltiin viikonloppuja iskällä. Se jokatoinen.

Muistan katkeruuden, ja toisen vanhemman puolustelua toiselle. Muistan aika vähän. Mutta tarpeeksi. Lapselle on kamalaa kuultavaa kun esim isä haukkuu lapselle tämän ätitiä tai päinvastoin. Onneksi, jotta opin jotain omalle kohdalleni. En koskaan ole, tai tule haukkumaan ch:lle hänen isäänsä. Enkä hänen valintojaan. Se ei ole mun tehtäväni. 

Kun menin ala-asteelle, ja pääsin kuulemaan muiden lasten perheistä. Muillakin äiti ja isä asuu eri osotteissa. Muidenki vanhemmat on eronnu!

Mut sitten oli niitä joiden vanhemmat oli yhdessä. Oliko ne perheet mun silmissä onnellisempia? En usko, mutta joku siinä viehätti. 
Olin varma että itselläni olisi ehjä perhe, sitten kun joskus tekisin lapsia. Se tuntu jotenkin paremmalta ajatukselta. Että vanhemmat ovat yhdessä. Perhe olisi yhdessä.

Otinko vaikutteita sitten tilanteesta? En oikein tiedä. 

Minua itseäni kiusattiin ala-asteella, mutta ei sen takia että vanhempani oli eronneet. 
Muutama kiusaamistapaus on juurtunut mieleen, ja muista ne selvästi. 

Yksi oli se kun välitunnilla keskellä koulun pihaa eräs luokkamme poika tuli ja kiskaisi housuni nilkkoihin. Jähmetyin hetkeksi, jouduin pakokauhun valtaan. En tiennyt mitä mun pitäis tehdä. Lopulta nostin housut ylös ja lähdin sisälle. Vessaan itkemään. En kertonut tästä opettajille, enkä vanhemmilleni. Tunsin häpeää ja hämmennystä. Poika joka teki tämän, oli osoittanu että piti minusta, eikä ollut koskaan aikaisemmin kiusannut mua mitenkään. en ymmärtänyt miks se teki niin. 

Toinen on se kun paras ystäväni sai rakkauskirjeen luokallamme olevalta pojalta. Kirjeessä kehuttiin kuinka "kiva" ja " söpö" ystäväni on, ja kysyttiin josko hän haluaisi olla pojan tyttöystävä. Lopuksi kirjeessä luki " Miksi olet heinin kaveri, se ei ole yhtään niin nätti tai kiva kun sä. Sun ei pitäis olla heinin kaveri" 
En muista sanasta sanaan, mutta näin siinä luki. Se oli kamalaa :( 

Ylä- asteelle siirryttäessä minusta tuli kapinallinen. Halusin olla kova. Halusin olla niin kova ja cool, että mua ei kiusattais koskaan. Vaan että musta tulis yks koulun cooleista tyypeistä jotka kävi salaa röökillä ja jotka kuunteli rokkia ja kiroili. 7 luokalla aloin tupakoimaan. Maistoin alkoholia. Vedin muistaakseni ekat kännitkin. Tutustuin Mantaan, yhteen rakkaimmista ystävistä vielä nykypäivänäkin. Meistä tuli kolmisin "Pyhä Kolminaisuus". Oltiin aina yhdessä. Meidän seurassa liikkuvaa porukkaa ja meitä alettiin kutsumaan (me itse kutsuttiin) Jeejee porukaksi. (Klamydian biisistä). Oltiin punkkareita, kapinallisia. 
Musta tuli huomaamattani kiusaaja. Mutta ei sellanen kiusaaja joka haki itselleen kiusattavaa. Lähinnä sellanen, että jos joku tuli ärsyttämään mua, tai katso meitä jotenkin pahasti, kostin kiusaamalla. Musta tuli agressiivisempi. 

Murrosikä on muutenkin niin hullua hormoonimyrskyä (varsinkin tytöillä), että kun siihen liittää uusperheet, kiusatun taustan ja muut niin ei mikään ihme että olin sellanen. Olin vihanen. Olin henkisesti jotenki ihan sekasin. Viiltelin pahaa oloani pois, onneks en kuitenkaan niin paljoa että siitä olisi jäljet jäänyt tähän päivään.

 Mun ehkä kuuluisin tapaus herätti niin paljon huomiota, että vanhat opettajat muistuttaa mua siitä vieläkin. 
Löin pikaa välitunnilla. Nyrkillä naamaan. Hän tuli ärsyttämään mua, kun olin istuin yksin penkillä ja olin valmiiks tosi huonolla tuulella. Varotin poikaa, etten halua häntä siihen, vaan haluan olla yksin. Poika tuli lähemmäs ja naureskeli kaverinsa kanssa. 
Varotin vielä kerran lyöväni jos hän tulee lähemmäs. Ja hän tuli. Ja mä löin. 
Ja voi herranjumala! Sain kimppuuni kolme eri opettajaa, opon, kuraattorin ja kai koulun terveydenhoitajanki :D Ne kysy onko mulla ongelmia kotona, ja mä vastasin että oli vaan huono päivä. 

Sillon oli kiusaamista, eikä siihen puututtu. Koska siitä ei puhuttu. 

Nykyään kiusaaminen tapahtuu joka paikassa. Työpaikoilla, kouluissa, netissä, kaupungilla.
Mutta nykyään kiusaaminen on nostettu tapetille. Siitä puhutaan koko ajan joka paikassa. 

Toivottavasti se on auttanu. Itse mietin asiaa oman lapseni kannalta. Jos joskus kuulen että häntä kiusataan, ja varsinkin että hän kiusais, tekisin selväksi että se ei ole missään nimesää hyväksyttävää. Jopa nyt päiväkoti ikäiseen lapseeni koitan iskoistaa sen. 
Ei saa lyödä, kaikkien kans pitää leikkiä, jos joku kiusaa siitä pitää kertoa. 

Haluan luoda lapseni kanssa sellaisen yhteyden, että hänestä tuntuu että voi kertoa mulle mitä vaan. Sillä se auttais kiusaamistapauksissa kaikista eniten. Se että nuoret ja lapset kertoisi siitä aikuisille. 

Kiusaaminen ei ole koskaan oikein. Aion luokkakokouksessa viimeistään pahoitella omaa kiusaamistani luokkakavereiltani. Kiusaaminen EI ole ok. Se satuttaa aina. Ja voi jättää pysyvät arvet ihmiseen. 

Talo alkaa näyttää joltain!

Ainakin sisältäpäin :D 

Ulkona on vielä roskaa, puuta yms muuta rakennusjätettä, joka viedään pois kun sitä ei tule enää lisää.
Nyt ollaan siinä vaiheessa että kipsivalu on vihdoin lattialla. Se on siinä ollut nyt puolitoista viikkoa. Sen kuivumiselle piti antaa kaksi viikkoa aikaa, ennenkun voi edes ajatella laittavansa lattiapinnan päälle (jotta kosteus pääsee pois). Sillä välin oli suunnitelmissa levyttää seinät, laskea keittiön katto ja tehdä muita hommia mitä tarvii tehdä, niin että sitten KUN lattiapinnat sais laittaa, niin saa oikeesti alkaa paukuttaan laminaattia, laattaa ja lattialautoja paikoilleen. 

Nyt ollaan siis ystävänpäivästä lähtien levytetty seiniä kipsilevyllä niin nopiaan kun mahdollista. Keittiön kattokin on laskettu, ja se odottelee tällä hetkellä sähkäriä, jotta voisi sitten lyödä paneelit päälle :)

Tältä siellä näyttää nyt:

Kuvissa siis levytettyjä seiniä. Kittiä ei ole vielä missään, sillä siihen ei rakennusmestari antanut kosteuden takia lupaa. Joten keskikerroksesta on siis puolet levytetty ööö lauantain, sunnuntain ja maanantain aikana :) JA ottaen työtunnit huomioon ( ei ole pystynyt kokopäivää olemaan kuin lauantaina. Niin sanoisinko että työtahti on aikas hyvä! :D 

Mutta mitä luulette, pitääkö aikataulu? 

Viikko 7  Seinien levyttäminen viikolla, viikonloppuna (JOS saadaan lupa) lattioiden pintojen laitto

Viikko 8  Seinien kittaamista, lattioiden jatkamista, vessojen rakentamista ( vesieristeet, lattiapinta, kalusteet yms )

Viikko 9  Seinien Maalaaminen, lattioiden viimeistely, listoja joka paikkaan, keittiön kasaaminien

Sen jälkeen muutto? 
Unohdinkohan innoissani jotain? :D 
No, mutta aikataulu näyttää siltä että työmaalla täytyis olla koko ajan, ja sehän EI ole mahdollista. Molemmilla meillä on päivätyöt, on pieni poika ja koira, jotka kaipaisivat huomiota myös, ja lisäksi pitäis ehtiä tekemään ruokaa, siivoamaan ja pyykkäämään tän hetkisessä kodissa. PLUS pakkaamaan :D 

Ei saatana. 

Näitä hommia on kuitenkin niin paljon kivempi tehdä, koska tulee valmiimman näköistä heti tietty kun saa uuden pinnan. Ja kun tietää että sille pinnalle ei tule montaa työvaihetta enää. 

Kipsiseinistä tulee nyt kuitenki sitä pölyäki vaikka kuinka ja paljon, sekä lattian hiomisesta. (Mietin yks päivä että MILLÄ mä siivoon ton paikan :D)
Mutta kun saadaan lattiat paikoilleen niin sitten saan olla jo superinnoissani! Koska sitten ei puuttuis enää kun listat ja kalusteet! :)
Löydettiin tarjoushaukkina laminaattia ja laattaa lattioille RTV:stä pari viikkoo takaperin, eli nekin majailevat jo tontilla valmiina asennusta varten! :D 


EN MALTA ODOTTAA, meinaan revetä innosta aina kun mietin millasta siellä tulee olemaan, miltä keittiö näyttää paikoillaan, miltä vessa tuntuu valmiilta? Entäs olohuone?
Mihin sohva laitetaan? 

yms yms yms 

<3

Inbal Dror

Ei ole totta!! 

Kauan haaveilemani ja seuraamani ja unelma suunnittelijani Inbal Dror JA idolini ja inspiraationi Beyonce lyöttäytyivät yhteen Grammy´s juhlassa!!

Nainen oli upea, mekko oli upea. En kestä...

Jonain päivänä kannan vielä tuon suunnittelijan mekkoa!!! 

Beyoncen mekko on tosiaan Inbal Drorin vuoden 2016 mallistoa.

Kyseinen mekko nähttiin New Yorkin morsius muotiviikoilla. Videon voit katsoa täältä.

Kuvat Inbal Drorin sivuilta täältä.
<3

~Valentine´s Day~

Ystävänpäivä.Vaaleanpunaisen ja punaisen värin; ystävien ja rakkaimpien kiittämisen; suklaan ja kukkien päivä. 
Päivä jona olisi pitäny olla enemmän tunteja päivässä kuin 24h...

Aamulla herättiin kauniiseen aamuun, huomattiin ettei ole aamupalatarvikkeita kotona. Ehdoteltiin brunssia tai aamupalaa jossakin kahvilassa. Googletettiin että kaikki onkin kiinni tänään. No, syötiin sitten banaanit ja mentiin talollemme levyttämään seiniä ja laskemaan keittiön kattoa. 

Parin tunnin puuhastelun jälkeen syöksyin kauppaan, ostin kaappeihin täytettä ja vähän ystävänpäiväkukkia. Kavereille tarttis olla jotain muutakin kun kukkia. Teen pikamuffinsit! Jep, kuorrutuksen aineet kärryyn ja kassalle. 

Kotiin. Viidessä minuutissa suklaamuffinit uuniin. Sitten kihartamaan tukkaa tuli perseen alla sekä meikkaamaan. Tästä tulee täydellinen meikki, ajattelin. Kun sitten olin huutanut miehelle, koiralle ja peilikuvalleni kun irtoripset ei totelleet, luovutin ja juoksin autoon. Kiva. Ollaan viis minuuttia myöhässä ja tankatakin täytyy vielä. Tässäkään vaiheessa mies ei tiedä vielä mihin vien sen ylläri ystävänpäivä illalliselle. Paitsi kun paljastan idioottina että uskallan laittaa uudet korkkarit, sillä uskon että tampereen keskusta on hiekoitettu kunnolla. 

Hyvä. Mies tietää nyt kaupungin mihin ajetaan. Ihan kätevää kun se kuitenkin ajaa sinne.

Ikean kohdalla motarilla katson kelloo. Vartti aikaa. " Voi hitto kello on noin paljon" huokasen ääneen. Mies kattoo mua ihmeissään ja kysyy: "monelta sielllä pitäis olla?" Kun vastaan kolmelta ( eli nyt  14 minuutin päästä mies katsoo mua ja huokasee syvään ja painaa kaasua. 

Tampereella. Mihin v*ttuun me jätetään auto. Oliko se nyt tosta se käännös?! Tuolla se oli!! Käänny ympäri! Miehen suusta muutamia ½?#!!! ja kymmenen minuuttia myöhemmin löydettiin parkkipaikka. Ei luovutettu, vaikka mies ehdottikin et mennään johonkin muualle syömään suosiolla. 

Maruseki. Noniin. Tunnelma alkaa kohota. Paikka on ennestään meille täysin tuntematon, joten jäädään hieman jännittyneinä eteiseen lapun eteen jossa lukee : " odota tässä pöytään ohjaamista". Mun puhelin soi. Ihan täysillä tietty. "Kuka perkele siellä nyt soittaa, en vastaa!" R: " se on varmaan tää ravintola, VASTAA" 

Puhelimesta kuulyy ystävällinen naisen ääni: " Ravintola Marusekistä hei, teillä taisi olla pöytävaraus meille?"  Juu ja seistään tässä eteisessä....

Nuori vaalea nainen tuli koko naaman levynen hymy kasvoilla ohjaamaan meidät yksityiseen lossiin. Ja selvittää tämän jälkeen mitä sushi buffettiin kuuluu. "Laitetaanko holillista vai holitonta?" HOLILLISTA.

Ja eikun syömään. R kirosi vaan kai kerran syömäpuikkoja, kun minä suoriuduin niistä varsin mallikkaasti. Ihan ku ammattilainen kuule käsittelin puikkoja kalanpalojen ja riisin ympärillä! (onneks riisi on niin tahmeeta)

Ja olihan ne sushit ihan älyttömiä. Aina sai arvalla ihmetellä että mitäköhän nyt pistää suuhunsa. Mutta Buffet oli loistava. Siihen sisältyi tietty se sushibuffet, jälkiruoka buffet ja se lasillinen kuohuvaa. 

Kilistettiin holillisilla kuohuvilla ja syötiin niin että mahaan sattu jälkikäteen. Todettiin että tänne tullaan uudestaankin. 

Kun aikaa oli vielä siihen että haetaan poika hoidosta tampereen mammalta, piipahdettiin teerenpelissä maistelemassa heidän itse tehtyjä oluitaan. 

Kotimatka pojan kanssa sujui suhteellisen rauhallisesti jos laskee pois mahan turvotuksen ja puolitoista tuntia kestävän "koska ollaan perillä"- kyselyn. 

Kaiken kaikkiaan meidän näköinen ystävänpäivä. Ja vaikka toivoinkin salaa ettei tuolloin olis ollu sitä kiirettä mitä nyt on ollu taloremontin kanssa päivittäin. Mutta ei siinä. Ehditään me levätä sitten myöhemminkin! 

Toivottavasti kaikilla oli ihana ystävänpäivä.
Kuvaa tulossa vielä niistä kavereilleni leipomista muffineista, jotka toimitinkin vasta maanantaina ;)

Yrityksen alkuun lähtö

Perustin toiminimen syksyllä. Se nyt ei vaatinu kun parisataa ja nimen keksimisen :D 
Tein ne, jonka jälkeen sain Y-tunnuksen. Perustin kotisivut ja face sivut yritykselleni. Aloin kaivaa edustavaa kuvaa itsestäni profiilikuvaksi, sillä en ollu kehitellyt logoa vielä. 

En tehnyt mitään muuta markkinointia kuin sen, että kutsuin ihmisiä tykkäämään yritykseni face-sivuista. 
Sieltä sanomalehdet bongasivat mut. Musta tehtiin juttu Forssan lehteen ja Seutu Sanomiin. Ihmiset oli hirmu kannustavia yritysideani suhteen! 
Seutu sanomien juttuun pääset tästä.

Nyt kun on /oli taloprojekti, työt, lapsi, joulu yms. Keskittymiseni firman markkinointiin oli pyöreä 0. Ajatuksena olikin että lähtisin mainostamaan itseäni juhlien suunnittelijana paremmin taloprojektin valmistuttua. Sitten olisin saanut itselleni fiksun työpisteen, tilaa ja tarvittavat välineet yrityksen pyörittämiseen. 
En odottanutkaan tilauksia ennenkun vasta markkinoinnin jälkeen. Toisin kävi.

Sain puhelinsoiton ensimmäisestä virallisesta (joulukonsertti & taulunäyttely olivat vähän epävirallisia tapahtumia, ainakin omasta mielestäni) tilauksesta. Minut oli bongattu lehtijutusta :)


Tapasimme asiakkaan kanssa, ja voi että en olisi voinut saada ihanampaa ja täydellisempää ensimmäistä asiakasta. Aloimme suunitella tapaamisellamme hänen juhliaan, ja sainkin siinä samassa jo heti perään toisen tilauksen. 

Kun järjestelin juhlia, koin palon. Olin super innoissani tästä. Tätä minä rakastan! Tätä minä haluan tehdä!

Kirjoitin ensimmäisen laskuni Suunnittelupalvelu- Laurénina asiakkaalle, ja tunne oli mahtava! Tästä se lähtee! :)

Nyt pikkuhiljaa mainosta suunittelemaan, logoa tekemään ja käyntikortteja tilaamaan, niin saadaan "this show on the road" :)

<3 

Pian tulossa postaus, jossa annan pienen kurkistuksen kattaukseen, joka asiakkaalle tehtiin. 

Ideointi ystävänpäivän varalle

Itse en tänä vuonna A) ehdi B) ei ole varaa((( C) tää kaikki v*tuttaa suunnattomasti...))) toteuttaa mitään mahtavia lahjaideoita tai mitään upeita kakkuluomuksia... 
JOTEN tyydyn haaveiluun ja vinkkien jakamiseen muille. 

Idea nro 1

Kukka Interfloran kautta. Kuinka kätevää! Ajattelin että olisin kavereille jotka ei asu täällä, lähettäny esim jonkin ihan yksinkertaisen lahjan: ruusun. 
Se olisi yllätys (jos joku ei vielä tiennyt, rakastan yllätyksiä) eikä kovin kalliskaan ylläri... 
Lisäksi isovanhemmille on ollut useaan otteeseen aikomuksena lähettää kukka tuolla tavalla. Että he tietävät olevansa mun mielessä, vaikken kamalan ahkeraan ehtisi käydäkään heidän luonaan :) Koska kuka ei haluaisi kukkasia! 
p.s. kukkia olis kiva lähettää yllärinä esim miehen työpaikalle ;) 


Idea nro 2

Piparit <3
Siis itsetehdyt piparit. Kuinka söpöö. Ja koska jenkkilän tyyli on lähellä sydäntäni monessa asiassa. niin on tässäkin. niin sanotut sokeripiparit, jotka koristelis jenkkilän niiden sydänkarkkien tyyliin. Tässä pari idea kuvaa: 

kuvat pinterestistä

No entäs lahjat?

Puolisolle: 

Älytön aamiainen sänkyyn?

Kerro luovasti miten paljon häntä rakastat / mitä hänessä rakastat, esim näin:

kuvat pinterestistä

Jotakin hänen lempituoksuaan, partasetti, liput suosikki artistin tai urheilujoukkueen keikalle / otteluun. Kello, kalvosinnapit, lahjakortti johonkin liikkeeseen... Lahja voi olla mikä vaan. 
Ja lahjan voi antaa mitä erikoisin keinoin. Esimerkiksi aarteen etsinnällä! :D Tee vihjeet, joiden avulla hän pääsee lahjan luokse. Lahjana voi olla jokin tavara, tai sitten sinä odottamassa seksikkäissä alusvaatteissa sängyllä kuohuviinin kanssa ( tai hänen lempi oluensa) ;) <3 



Ystäville:

Itsetehty leivos, piparit, kukkia, muistokirja yhteisistä vuosistanne, kirje jossa kiität häntä kaikesta mitä olette kokeneet... 

Näitähän riittää :D 

Me vietämme ystävänpäivää raksalla levyttämässä. PAITSI iltapäivällä lähsetään ajamaan salaiseen kohteeseen, jonka vain minä tiedän. Ravintolaan syömään kahdestaan R:n kanssa. 
R ei tiedä edes mihin kaupunkiin ollaan suuntaamassa :D 

Lisäksi jossain vaiheessa tavataan parhaiden ystävien kanssa ja halataan / annetaan lahjat :) <3

Eli tänä vuonna en ainakaan järkkää tämän kummallisempia yllätyksiä. Jos ensi vuonna ;)

XOXO 
<3

Anna mun romahtaa

Tämä aihe saattaa olla tutumpi olotila naisille, mutta yhtä hyvin tuttu myös miehille. 

Tämä kuvastaa  siis sitä olotilaa, kun on melankolinen ja vähän ehkä turtakin. Menet kuin maan myynyt. Ei jaksa. Ei päässä liiku mitään. Ei halua. Ainut mikä piristää ja auttaa jaksamaan päivän, on ajatus siitä että päivän päätteeksi pääsee sänkyyn piiloon kaikelta. 

Mulla oli tällanne olotila. Sattui sopivasti juuri maanantaille. Viikonloppuna ei mitään ensioireita, oltiin tosi hyvällä tuulella, ja sunnuntaina kun jätkä kotiutu isältään kotiin, oli hänkin poikkeuksellisen hyvällä tuulella! Oli kaikin puolin mukavaa.

Mutta sitten, illalla oli ehkä liiankin vakava keskustelu ja menin nukkumaan hämmentyneenä /surullisena.Mitä ei KOSKAAN pitäis tehdä. Mennä siis nukkumaan surullisena /kiukkuisena yms. 

Se pilaa seuraavanki päivän, niinku tänään. prkl. 
Mikään ei kiinnosta. On vaan sellanen paha olla. 

Näitä tunnemyrskyjä on kuukautistenkin aikaan. Ja eritoten raskaana ollessa. Ja nähtävästi ihan muutenkin....
Ollaan me naiset ihmeellisiä olentoja hormoonien kanssa. :D 

Pisti vaan miettimään... Koska naiset kokee näitä tunnemyrskyjä, miksei siis mieskin. Miehillä on varmasti myös kaiken maailman syitä tuntea välillä olonsa paskaksi. 
Naiset yleensä( toivottavasti ) purkavat sen.
Kaikki omalla tyylillään. Itse vollotan, syön, juon (teeta useimmin), kuuntelen nyyhkykappaleita, katson ehkä nyyhkyleffan. 

Miten miehet purkaa olonsa?
Vai kokeeko miehet sen kaiken paskan erilailla? Tarviiko niiden purkaa sitä mitenkään dramaattisesti?

Hmm.. ei auta kun ihmetellä, ja hoitaa tämä oma olo nyt ainakin helvettiin. 
Paljon kivempaa olis kun piristyis. 

<3

Terkkuja viikonlopulta

Viikonloppu terkkuja kuvien muodossa! :)

Kana- auramajoneesi kolmioleivät sunnuntaina iltapalaks :)

Ostin itelleni värityskirjan, ja oon vasta yhden kokonaisen kuvan värittäny! Käytän yllättävän paljon aikaa värien valkkaamiseen.

Kaveri oli käymässä (toi kameransa lainaan) ja kokeiltiin yhtäkkiä lettejä toistemme päähän :D 

Raksalla on kipsilattia valettu perjantaina, nyt kosteusprosentti joku 600, joten ei voi levyttää seiniä vielä, mutta vessan väliseinät, katto, sekä olohuoneen pariovi seinään tuli lisää pystyä. Eli suomeksi tuli tehtyä kaikki väliseinät valmiiks :D 

Päästiin pikkusiskon kans antaan vihdoin meittin lahja iskälle. Vähän myöhässä. Mutta lahja oli siis pokaali, jossa oli kaiverrettu teksti: " Isistä parhain 65v"

haha :D oli omaperänen lahjaidea, mutta mä tykkäsin! :)

Nyt uuteen viikkoon ei niin levänneenä, mutta väkisin on puskettava ;) :D 

Alkaa vihertään!

Huomasin parin valkosipulinkynnen puskevan vihreää, joka tarkoittaa sitä että ne yksilöt pääsevät multaan! 

Lisäksi saa laittaa sipuleiden, artisokan ja kesäkurpitsan siemenet! Hip hurraa :P

Istutin ne itämään lähteneet valkosipulin kynnet, ja tökkäsin multaan. Aikaisempien kokemusten perusteella ne eivät juurikaan mitään vaadi kasvuun lähtemiseksi. 
Lisäksi laitoin latva artisokan siemenet itämään. Ne kun tarvii ensimmäisinä laittaa. 
Viime vuonna laitoin latva artisokkaa myös, mutta siinä ei käynyt ihan niin onnistuneesti... :D 
Taimi siitäkin kasvoi, mutta siihen se sitten jäikin, ulos asti se ei ikinä selvinnyt :D

Lisäksi oli ostettava kukkakimppu kotia koristamaan pitkästä aikaa. 
Ensimmäisen viikon ku asutaan uudella talolla, mun on ehkä täytettävä koti ruusuilla ja tulppaaneilla! :D 
Kuinka ihania kukkaset on, ja mikä voima! Tuokin kimppu kun oli eteisen lipaston päällä. Näin sen olohuoneen sohvalta koko ajan siellä istuessa, ja vilkuilin niitä aina välillä. Hymyn tuovat huulille! :)