Päivä jona olisi pitäny olla enemmän tunteja päivässä kuin 24h...
Aamulla herättiin kauniiseen aamuun, huomattiin ettei ole aamupalatarvikkeita kotona. Ehdoteltiin brunssia tai aamupalaa jossakin kahvilassa. Googletettiin että kaikki onkin kiinni tänään. No, syötiin sitten banaanit ja mentiin talollemme levyttämään seiniä ja laskemaan keittiön kattoa.
Parin tunnin puuhastelun jälkeen syöksyin kauppaan, ostin kaappeihin täytettä ja vähän ystävänpäiväkukkia. Kavereille tarttis olla jotain muutakin kun kukkia. Teen pikamuffinsit! Jep, kuorrutuksen aineet kärryyn ja kassalle.
Kotiin. Viidessä minuutissa suklaamuffinit uuniin. Sitten kihartamaan tukkaa tuli perseen alla sekä meikkaamaan. Tästä tulee täydellinen meikki, ajattelin. Kun sitten olin huutanut miehelle, koiralle ja peilikuvalleni kun irtoripset ei totelleet, luovutin ja juoksin autoon. Kiva. Ollaan viis minuuttia myöhässä ja tankatakin täytyy vielä. Tässäkään vaiheessa mies ei tiedä vielä mihin vien sen ylläri ystävänpäivä illalliselle. Paitsi kun paljastan idioottina että uskallan laittaa uudet korkkarit, sillä uskon että tampereen keskusta on hiekoitettu kunnolla.
Hyvä. Mies tietää nyt kaupungin mihin ajetaan. Ihan kätevää kun se kuitenkin ajaa sinne.
Ikean kohdalla motarilla katson kelloo. Vartti aikaa. " Voi hitto kello on noin paljon" huokasen ääneen. Mies kattoo mua ihmeissään ja kysyy: "monelta sielllä pitäis olla?" Kun vastaan kolmelta ( eli nyt 14 minuutin päästä mies katsoo mua ja huokasee syvään ja painaa kaasua.
Tampereella. Mihin v*ttuun me jätetään auto. Oliko se nyt tosta se käännös?! Tuolla se oli!! Käänny ympäri! Miehen suusta muutamia ½?#!!! ja kymmenen minuuttia myöhemmin löydettiin parkkipaikka. Ei luovutettu, vaikka mies ehdottikin et mennään johonkin muualle syömään suosiolla.
Maruseki. Noniin. Tunnelma alkaa kohota. Paikka on ennestään meille täysin tuntematon, joten jäädään hieman jännittyneinä eteiseen lapun eteen jossa lukee : " odota tässä pöytään ohjaamista". Mun puhelin soi. Ihan täysillä tietty. "Kuka perkele siellä nyt soittaa, en vastaa!" R: " se on varmaan tää ravintola, VASTAA"
Puhelimesta kuulyy ystävällinen naisen ääni: " Ravintola Marusekistä hei, teillä taisi olla pöytävaraus meille?" Juu ja seistään tässä eteisessä....
Nuori vaalea nainen tuli koko naaman levynen hymy kasvoilla ohjaamaan meidät yksityiseen lossiin. Ja selvittää tämän jälkeen mitä sushi buffettiin kuuluu. "Laitetaanko holillista vai holitonta?" HOLILLISTA.
Ja eikun syömään. R kirosi vaan kai kerran syömäpuikkoja, kun minä suoriuduin niistä varsin mallikkaasti. Ihan ku ammattilainen kuule käsittelin puikkoja kalanpalojen ja riisin ympärillä! (onneks riisi on niin tahmeeta)
Ja olihan ne sushit ihan älyttömiä. Aina sai arvalla ihmetellä että mitäköhän nyt pistää suuhunsa. Mutta Buffet oli loistava. Siihen sisältyi tietty se sushibuffet, jälkiruoka buffet ja se lasillinen kuohuvaa.
Kilistettiin holillisilla kuohuvilla ja syötiin niin että mahaan sattu jälkikäteen. Todettiin että tänne tullaan uudestaankin.
Kun aikaa oli vielä siihen että haetaan poika hoidosta tampereen mammalta, piipahdettiin teerenpelissä maistelemassa heidän itse tehtyjä oluitaan.
Kotimatka pojan kanssa sujui suhteellisen rauhallisesti jos laskee pois mahan turvotuksen ja puolitoista tuntia kestävän "koska ollaan perillä"- kyselyn.
Kaiken kaikkiaan meidän näköinen ystävänpäivä. Ja vaikka toivoinkin salaa ettei tuolloin olis ollu sitä kiirettä mitä nyt on ollu taloremontin kanssa päivittäin. Mutta ei siinä. Ehditään me levätä sitten myöhemminkin!
Toivottavasti kaikilla oli ihana ystävänpäivä.
Kuvaa tulossa vielä niistä kavereilleni leipomista muffineista, jotka toimitinkin vasta maanantaina ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti