Tämä aihe saattaa olla tutumpi olotila naisille, mutta yhtä hyvin tuttu myös miehille.
Tämä kuvastaa siis sitä olotilaa, kun on melankolinen ja vähän ehkä turtakin. Menet kuin maan myynyt. Ei jaksa. Ei päässä liiku mitään. Ei halua. Ainut mikä piristää ja auttaa jaksamaan päivän, on ajatus siitä että päivän päätteeksi pääsee sänkyyn piiloon kaikelta.
Mulla oli tällanne olotila. Sattui sopivasti juuri maanantaille. Viikonloppuna ei mitään ensioireita, oltiin tosi hyvällä tuulella, ja sunnuntaina kun jätkä kotiutu isältään kotiin, oli hänkin poikkeuksellisen hyvällä tuulella! Oli kaikin puolin mukavaa.
Mutta sitten, illalla oli ehkä liiankin vakava keskustelu ja menin nukkumaan hämmentyneenä /surullisena.Mitä ei KOSKAAN pitäis tehdä. Mennä siis nukkumaan surullisena /kiukkuisena yms.
Se pilaa seuraavanki päivän, niinku tänään. prkl.
Mikään ei kiinnosta. On vaan sellanen paha olla.
Näitä tunnemyrskyjä on kuukautistenkin aikaan. Ja eritoten raskaana ollessa. Ja nähtävästi ihan muutenkin....
Ollaan me naiset ihmeellisiä olentoja hormoonien kanssa. :D
Pisti vaan miettimään... Koska naiset kokee näitä tunnemyrskyjä, miksei siis mieskin. Miehillä on varmasti myös kaiken maailman syitä tuntea välillä olonsa paskaksi.
Naiset yleensä( toivottavasti ) purkavat sen.
Kaikki omalla tyylillään. Itse vollotan, syön, juon (teeta useimmin), kuuntelen nyyhkykappaleita, katson ehkä nyyhkyleffan.
Miten miehet purkaa olonsa?
Vai kokeeko miehet sen kaiken paskan erilailla? Tarviiko niiden purkaa sitä mitenkään dramaattisesti?
Hmm.. ei auta kun ihmetellä, ja hoitaa tämä oma olo nyt ainakin helvettiin.
Paljon kivempaa olis kun piristyis.
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti