Lauantaina oltiin heti aamusta papalla ja mammalla haravoimassa, ja laittamassa pihaa talvikuntoon pikkuhiljaa. Tuli siinä sitten samalla autettua vähän sisälläkin imuroimalla ja tiskaamalla. En muista koska olisin käyny siellä viimeks tekemättä mitään muuta kun juomassa kahvia. Aina tulee tehtyä edes jotain pientä niinkun pöytien pyyhkiminen tai tiskaaminen. Joskus imuroimista ja lattoiden pesua.
Siellä on kyllä aina niin ihana käydä. Pappa on ihana <3
No! Sitten kun haravoinnit oli tehty ja kahvit juotu, lähdettiin kotiin, mihin tuli kaverini kaisa koiranpentunsa kanssa moikkaamaan ennenkun ch meni päikkäreille. Ch kun ei ollu koskaan vielä nähny koiranpentua :)
Päiväunien jälkeen lähdettiin papalle (mun isälle) yökylään, ja minä lähdin teatterille valmistautuun ensi-iltaan.
 |
| tekemässä meikkiä ja tukkaa valmiiks. |
Ei ollu kauheita jännitys fiiliksiä siinä vaiheessa vielä kun aloin kattoon tavaroita oikeille paikoille, ja tein Camilla meikin, ja pukeuduin Camillan vaatteisiin.
Käytiin siinä tupakalla, juotiin kahvit, mentiin alotus läpi ja loppukumarrukset vielä. Sit jännäpissalle ja sit vaan odotteleen näyttämölle koska mentäis omille paikoille odottamaan alotusmusiikin alkua.
Tsemppasin itelleni siinä koko ajan alotusta odotellessa, että kun alku vaan lähtee hyvin menemään niin koko näytös menee nappiin.
Yleisön näkeminen ei sinänsä kyllä jännittäny ihan niin paljoo ku olisin arvannu.
 |
| kuva 10 minuuttia ennen näytöksen alkua |
Mutta se fiilis! Se kun vedät yleisön edessä sen hauskan kohdan, ja yleisö reagoi siihen repeemällä nauruun, ja pystyt vetämään sen kohdan pokalla ja jatkaan niinku mitään ei olis tapahtunu.
Olin varma että mua pelottais se yleisö. Päinvastoin, oli kivempaa tehdä sitä jollekin. Kertoa muiden näyttelijöiden kans yleisölle tarina ja ottaa heidät mukaan siihen.
Sen fiiliksen takia tätä tehdään <3
Näytöksen jälkeen en tapani mukaan osannu ottaa kehuja vastaan ihmisiltä jotka tulivat kehumaan ja onnittelemaan hyvästä ensi-illasta. Itse näytelmän käsikirjottaja oli katsomassa ja kehui näytästä "jäätävän paljon paremmaksi kun sitä missä itse näyttelin mukana! Euforinen olotila nyt!" HAH se veti kyllä sanattomaksi!
Sen jälkeen vaatteiden vaihto, kalja auki ja syömään työryhmän kesken. Syödessä keskustelin äitin kans ja ellin että kuinka voi olla tällanen olo. Et eiks tällasen jälkeen kuuluis olla ihan riemuissaan tai jotain? oli niin tasanen olotila, et mitä ihmeellistä tässä muka on ? :D
Mut sit ku oltiin syöty, juteltu näytöksen kulusta yms.. menin kaljani kans katsomoon istumaan yksikseni vähän aikaa. Katoin lavasteita, jossa hetki sitten olin vielä esittänyt ensimmäisen ensi-iltani yhdessä pääroolissa. Sit se tunne tuli. MÄ TEIN SEN!
Se ylpeyden tunne itsestäni, että vaikka oli epäilijöitä ja mollaajia matkan varrella, niin mä osotin kaikille että pystyin siihen! Pieni itkukin siinä tuli. Olo rauhottu. Se helpotti :)
Ensi-iltaa juhlittiin omalla pienellä porukalla lähipubissa josta siirryin Statukseen R:n seuraan joka oli varpajaisista sinne laskeutunu :)
Kotiin pizzerian kautta ja aamusta krapulaa Greyn anatomia maratonin merkeissä :D
CH kotiin iltapäivästä ja rauhallista leikkimistä ja halailua :)
On siis ensimmäinen näytös takana yli 20:stä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti