Huh, taidan olla aika nössö... :D Mutta perkele se sokerointi sattu aivan saatanasti! Teko hetkellä ainakin. Lisäks hikoilin tuskahikeäni siellä ku joku joulukinkku uuniin laittaessa...
Aloin siis miettiä että onko mulla sittenkään mitenkään kauheen korkea kipukynnys.. Luulin omaavani edes jotenkin keskitasolla olevan kipukynnyksen. Mutta saatoin olla väärässä. Vertasin kipukokemusta tatuointien ottamiseen. (Muita kipukokemuksia kun ei juurikaan ole)
Ensimmäinen tatuointini ei sattunut ollenkaan. Siis kirjaimellisesti! Tatuointi tehtiin nilkkaan, ja ainut melkein ongelmaksi siinä meinasi muodostua, oli hermoon osuminen, joka aiheutti jalan poukkoilun tahtomattani. En siis itse pystynyt pitämään jalkaani paikoillaan, joten kaverina mukana ollut janika piti jalkaa paikoillaan. :D
Toinen tatuointi sitten taas sattu. Sulka, joka on vasemmassa lavassa. Voi tietysti johtua siitä että se kohta on enemmän luuta ja nahkaa kun mitään muu... Mutta olin oikein ihmeissäni että se sattu niin paljon. Ja jos muistan oikein, niin ääriviivat tais sattua enemmän kun väritys. Ei voi muistaa.
Ja nyt tämä hullu on kokenut sokeroinnin, ja kyllä se oli brasilialainen.
En tiedä menenkö toiste. Tuskin. Tosin suurin osa siitä kivusta oli tietty jännittämistä itsessään. Tuo tilanne kun ei ole mikään normi mistään suunnasta katsottuna. Lisäksi hikoilin tuskahikeä niin kamalasti että alkoi sekin jo ärsyttää. Iho oli niin kostea että talkkia meni mukava määrä, jotta kidutuksesta olisi mitään hyötyä :D
Sen kidutuksen lisäksi, tämä hullu haaveilee menevänsä vuoden sisään aloittamaan uuden tatuoinnin, nimittäin puolikkaan hihan vasempaan käsivarteen.
Katotaan kuin ämmän käy ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti