2015/01/02

Mimi koiruus

Meidän 3,5 vuotias seropi tyttö.

Olen ollu koirille allerginen niin kauan kun muistan.. Silmät alko kutiseen, vuotaan, punottaan ja nenä kutisi ja vuosi aina kun olin koira-kodissa varttia pidempään.. Mut joskus 18-19 vuotiaana huomasin että en saanutkaan reaktioo koirista, kissoista vaan enää. Vaikken edes syöny allergialääkkeitä! Aloin testaamaan tätä. Kävin kodeissa missä on pelkkä koira- ei mitään, ja kävin kodissa missä on kissa ja koira- allergiakohtaus.
Asia oli selvä kun pläkki: heti kun kerrostaloasunnosta päästään, niin otan koiran.

No vuoden 2011 vuoden syksyllä muutettiin paritalon puolikkaaseen, ja uuden kodin remontoinnin aikana kävin tutustumassa pentueeseen, joka oli läheltä uutta kotia. Vinkin taisin saada pentueen naapurissa asuvalta tädiltäni.

Piäni pakollinen lässytys videolla kuuluu... Mutta tuo ketä kuononsa syliin pisti, on mimi <3
Rakastuin, ja päätin heti ekasta käynti kerrasta että tämä tyttö lähtee meille kotiin!
Äijältä ei sen pahemmin kysytty ;)

Uudessa kodissa oli hyvä pienen karvapallon juosta <3 Olin umpirakastunu siihen pieneen koiranpentuun, mitä sai koko ajan nauraa!

jo pienestä pitäen mimi on maannu ihan ihmeellisissä asennoissa :D 


Oli se söpö luppakorva :) ja niin kesseli! Voi että kun pihalla pääsi kirmaamaan niin ei pystyssä pysyny sillon kun oikein innostu :D



Tyttö kasvoi ja ne korvatkin alko nousemaan pystyyn :) Joskin ne ei pystyssä aluks oikein meinannu pysyä :)

Tihutöiden osalta tää ikä oli mimillä pahin. Se söi tylsyyksissään (kaiketi) eteisen lattian ja seinät. Se karkaili, se ei kuunnellu käskyjä ja se kisko hihnassa.. hermo meni!! :D



Voi noita korvia :D Kyllä ne sitten loppupeleissä löysi oikeen asentonsa :)
Ja kun ch synty, mimi oli 2 viikkoa vaille 1 vuoden ikänen. Mimi tottu heti vauvaan. Ja jo raskausaikana huomasin sen olevan "huomaavaisempi" mua kohtaan. Esim lenkeillä se aina normaalisti kisko, mutta kun mä lähdin sen kans, se ei kiskonu yhtään. Ja kun hormonit jylläs ja sain itkukohtauksen mimi tuli lohduttaan <3


Nykyään voin sanoo, etten olis parempaa koiraa voinu valita! Ja voin kertoo, tää rakkaussuhde on ollu ennemminkin viha-rakkaus suhde :D Kaikkien tihutöiden jälkeen mitä mimi on tehny, kaiken lenkeillä kiskomisen ja karkailun lomassa, se on ollu aina se ketä tulee häntä heiluen vastaan joka päivä ja monta kertaa päivässä :) Se pysyy rinnalla, vaikka kiehuisin sille kuinka paljon tahansa. 
Vois melkein sanoo että nyt kun ollaan molemmat vähän kypsytty ja kasvettu, niin meillä menee paljon paremmin :D 




mimin asennot nro 356 728 :D 






XOXO <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti