2015/01/07

Ensitreffit alttarilla




Siinä on kovin kiistanalaisella aiheella maustettu ohjelma.
6.1. Loppiaisena tuli ensimmäinen jakso. Seuraavana päivänä Iltalehti kirjotti ohjelmasta jutun, sillä heille oli ihmiset soitelleet ja ottaneet yhteyttä että se loukkaa avioliittoa, joka on vakava asia ja jotain muuta vastaavaa...

Siitä vois alkaa paasaamaan molempia, hyviä ja huonoja puolia, mut ei jaksa. Sen sijaan mun korvaan särähti yksi lause. Oliko nyt sen Psykoterapeutti-seksuaaliterapeutti Maaret Kallio:n 
vai oliko yhden morsiamen suusta. Rakkaus on tahdon asia. Se pitää yhdessä, sillä vaikka toista rakastaaakin, niin pidemmän päälle vakaassa parisuhteessa tarvitaan muutakin. 

Oma vastaukseni kysymykseen" Erotaanko nykyään liian helposti?" on Kyllä



Onko se just sen "tahdon" puutetta? Eletänkö nykyään oikeasti siinä uskossa että Rakkaus ja avioliitto tarkottaa sitä jotain romanttisten komedioiden ja nykyajan julkkisten lavastetun täydellistä elämää toisen kanssa? Että se olisi pelkkää hymyä, ja kauniita hetkiä niinkun jossain Hää-alan mainoksissa nähdään? Ei missään tapauksessa.
Oikea aito rakkaus on Omasta mielestäni kumppanuuta. Sen oman rakkaan huomioimista, kunnioittamista ja tukemista. Tietysti (kun härkä olen ja romantikko) siellä täytyy olla niitä söpöjä ja romanttisia eleitä. Edes vuosipäivänä ja ystävänpäivänä ;)

Itse elän toisten lahjomiselle (niinsanotusti). Siitä pidän eniten joulussaki! Toisten ilahduttamista sillä että olen oikeesti panostanu heidän lahjoihinsa.
Siksi mun päässä käy lähes päivittäin ajatus jostain kivasta tekstarista rakkaalle, tai toisen yllättämistä niinkin pienellä asialla kun lempisuklaa patukan tuominen kauppareissulta ilman että toinen pyytää. Tai kukat, niitä kun saisi! ;) Mutta kyllä miehellekin voi ostaa kukkia.
Toisen niskan hellä silitys hänen ajaessa, pepun nipistys kun kävelee ohi, pieni pusu aina kun toinen lähtee kotoa vaikka vaan kauppaan! Nää kaikki on sellasia ihania pieniä hellyyden osotuksia arjen keskellä, ne kertoo toiselle että häntä ajatellaan.



Oikeassa parisuhteessa on erimielisyyksiäa ja niin pitääkin! Mutta kaiken ratkaisee oikeastaan se miten ne hoidetaan. Hiljeneminen on huono juttu (sen olen oppinu kantapään kautta), mutta riita pitäisi saada lopetettuakin... Varsinaisesta riitelystä mulla ei ole omaa kokemusta ollenkaan. Olin valitettavasti edellisessä parisuhteessa mököttäjä, jolla kaikki patoutui sisälle koska riideltyä ei saatu. Jos oli pienikin mahdollisuus että volyymi nousee ja riita tulisi, niin toinen lähti ja toinen jäi mököttämään sohvalle.




Nykyään tiedän paremmin. Pitää osata riidellä. Meillä vaan ei ole ollut kauheesti harjoituksia :D

Ei mun mielipide ketään kiinnosta varmaanm, mutta toi herätti ajatuksia. "Avioliitto ja parisuhde on tahdon asia"

Mitä mieltä te olette tästä? Tai siitä sarjasta ylipäätään?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti