Vauva-ajan tuntemukset

Törmäsin hyvin kirjotettuun blogitekstiin, jossa ensin oltiin puitu vauva-arjen yksinäisyydestä äidin silmin. Ja nyt sitä kuinka voisi, tai onko edes mahdollista mitenkään valmistella tulevaa äitiä koitokseen. Blogi löytyy täältä. 

Aloin muisteleen omia hormonihuuruisia tuntemuksia sillon ennen synnytystä, ja sen jälkeen. Oltiinko mua varoteltu ja pedattu siihen aikaan kun vauva tulisi? No eipä oikeastaan. Mitään muutakun varoteltu kuinka raskasta se on. Pyh! Entäs ne kaikki muut tuntemukset sitten? 
En varmasti ole ainut ketä on tuntenut/ ajatellut sellaista, jota on jopa hävennyt niin ettei ole uskaltanut niistä puhua kenellekään. Esimerkiksi se kuinka sitä paljon hehkutettua suurta rakkautta ei tullutkaan heti vauvan syntymästä. Ei moneen viikkoon. Tunsin itteni huonoksi äidiksi ja jotenkin epäonnistuneeksi. Ei kukaan tästä puhunut, mitä tää on?Miksi oma vauva tuntuu vieraalta?

Tai ne kaikki kerrat kun en edes tunnistanut itteeni kun hormonipäissäni hermoilin tai raivosin jostain. Mietin aina jälkikäteen et mitä helvettiä?! 

Olen samaa mieltä Irenen kanssa siitä, että kun jenkeissä tulevaa äitiä onnitellaan vilpittömästi ja hehkutetaan sitä tulevaa onnea, niin täällä kerrotaan tulevan ajan huonoista puolista. Nuku kun vielä voit. Oletteko jopa kuulleet voivottelua kuinka et sitten voi mennä ja tulla enää niin kun ennen. Olet sitten kotona vankina vauvan kanssa.

 !"#?!¤"&/!! Sanompa vaan. Mulle sanottiin noin. Loukkaannuin tästä (TIETYSTI) ja tunsin kuinka mun ei oletettu tajuavan tällaista jo itse. Että koska olen nuorempi kuin keskiverto synnyttäjä, niin en ymmärrä tai ole valmis tulevaan koetukseen? Ja minkä takia kukaan sanoisi noin tulevalle äidille? 


Kaikki tunteet ovat sallittuja- tää on hyvin sanottu. 
Loistavasti itseasiassa. Koska kuten Irene kirjoittaa, vaikka äidin pään sisällä menisi millaisia ajatuksia, tuntemuksia tai jopa suunnitelmia, jotka pelottavat / ahdistavat tai eivät tunnu oikeilta; ei hätää. Et ole yksin. Me vanhemmat ollaan erilaisia, ja tunnemyrskytkin on erilaisia, mutta jotain samaa meissä on: Koko homma on aikamoinen mullistus. 

Me kaikki tehdään kaikkemme lastemme eteen, eikä olla yhtään sen huonompia vanhempia, vaikka tuntemukset ei menekään yksiin kaiken maailman oppaiden kanssa jotka kertoo mitä tuntemuksia tulee millonkin. 

<3