Rutiinit

Ihmisille kehittyy rutiineja arjen pyörityksessä. Pienille lapsille käsketään tehdä rutiineja jotta he tuntevat olonsa turvallisemmaksi. Jokainen perhe ja jokainen ihminen kun rakentaa sitä kotiaan ja omaa elämäänsä, tekee tietyt asiat samanlailla, tai samassa järjestyksessä.

Joillain ihmisillä sitten taas ei ole rutiineja lainkaan, vaan tuntevat että ne rajoittaisivat heitä jotenkin. 

Mene ja tiedä.
Itselläni on joitakin rutiineja. Mutta nekin ovat vain sujuvan arjen myötä tulleet pakonomaiset missä-järjestyksessä-mikäkin-menee juttuja. 
Kuten esimerkiksi arkiaamut meillä. 

Herätään viimeistään 06.35
Yläkerrasta alas unisen pojan kanssa
Poika sohvalle viltin alle ja lastenohjelmat päälle
Kahvia
Vessaan tekemään omat aamutoimet
Hakemaan kahvia-> pukemaan poikaa sohvalle
koira pihalle
Me pihalle 07.30
Poika tarhaan
Minä töissä noin 10-5 minuuttia ennen työpäivän alkua

Jos jokin ei menekään rutiinin mukaan, koko systeemi kaatuu. 

Esimerkiksi, jos R ei ole lähtenytkään aikasemmin töihin vaan tekee aamutoimiaan samaan aikaan kun me, VOI tulla ongelmia. En ehkä pääsekään vessaan sillon kun pitäisi, enkä voi tehdä mitään muutakaan kun on niin kova kusihätä että voi vain istua ja odottaa vessan vapautumista! 

Tai jos nukumme pommiin. Jolloin jää lastenohjelmat ja kahvinkeitot samantien. Vaateet päälle ja ulos ovesta siinä vaiheessa :D 

Parhaimpina aamuina ei ole mikään kiire, ja poika herää helposti ja on virkeä nopeasti (lue= yhteistyöhaluinen). Silloin saan istua ja nauttia kahvikupillisestani rauhassa katsellen pojan kanssa lastenohjelmia sohvalla. 

Muina aamuinahan se kahvikuppi voi jäädä käsistä mihin tahansa. Se voi illalla löytyä eteisestä, kellarista, olohuoneesta, pihalta... mihin se nyt sattuu käsistä kiireessä jäämäänkään :)

Aamun rutiinit on ehkä ne tärkeimmät. Muut rutiinithan meillä on remontin takia heittänyt ihan häränpyllyä! 
Ruokaa syödään missä milloinkin ja miten milloinkin yms. 
Joten olen pojille jo puhunutkin että kun talo on asuttavassa kunnossa ja luodaan uusi arki, tulee rutiinitkin muuttumaan. Esimerkiks mulle olis super tärkeää että edes klo 18 ruoka syödään yhdessä pöydän ääressä. 
Niinkuin viikonloppujen rauhassa nautitut aamupalatkin, jolloin haluan aina kattaa pöytää nätisti, tarjota vähän kattavampaa aamupalaa ja nauttia rauhallisesta aamusta. 

Nämä ovat tärkeitä, ja haluan opettaa näitä yhteisten hetkien vaalimista pojallekin. 
Tosin poikahan muodostaa omat rutiininsa heti kun murrosikään pääsee ellei aikaisemmin.

Oletteko te rutiinien puolella? Miten se teillä ilmenee? 
Entä onko teillä tullut jopa pakonomaisia neuroottisia pakkotoimenpiteitä? 
Myönnän omaavani yhden... Arvaatko mikä se on? 

<3