En tiedä mitä jumalaa mun kuuluis kiittää tosta miehestä! Jos se ei tukis mua ja potkis mua perseelle, niin uskon että "tyytyisin" tai menisin sieltä mistä aita on matalin ja jäisin vain haaveilemaan. R:n ansiosta musta tuntuu että ne haaveet vois ihan oikeesti toteutuakin. Ja olen alkanut tekemään jotain tavoitellakseni niitä unelmia.
Olen jo niin pitkään ollu hakoteilla että mitä kuuluis tehdä tällä elämällä (lähinnä työn puolesta). Sitä pitäis ja haluais elää täysiä, mutta väkisin tulee vastaan tätä maailmaa pyörittävä raha, jolla pitäisi turvata perheen toimeentuleminen. Musta ei olis esim. siihen että myisin yhtäkkiä kaiken ja lentäisin perheeni kanssa vieraaseen maahan asumaan, jotta "elämme elämäämme". Olen varovainen. Matkustella haluan. Joka paikkaan. Mutta haluan myös turvallisuutta. Sen takia en ole hyvä riskinottaja. R on saanu mut nyt innostumaan riskistä :)
Omasta yrityksestä. Vielä on paljon tehtävää ennenkun voin julkaista kotisivuni ja alkaa tekemään uutta työtäni rahasta. Tulen kuitenkin olemaan ihan päivätöissä tässä ohella, jotta meidän talous säilyy vakaana. Kauhee jännitys ja into!! Jännittää täytyykin, sillon tietää että välittää (vai miten se meni?)
Lähitulevaisuudessa tulee siis lisää informaatioo asiasta ja pientä mainostakin ;)
Muuten mun viiden vuoden suunnitelmani on aika löysähkö. Sen aikana haluaisin että oma koti olisi jo valmis ja saisi kotona olla ihan rennosti, eikä miettiä kaikkea mikä on kesken, ja kuinka "tuolta nurkasta puuttuisi jotain" ..
Siitä tämä sisustus intokin varmaan johtuu... Ja yhdestä muusta ratkasevasta jutusta, joka on vielä Sshh..!
Ensi kertaan!
Heini
p.s. se edellispäivän suklaakakku onnistu erittäin hyvin ;)
Kun ch näki kakun pöydällä:
C "Äiti mikä toi on"
Ä " Mikäköhän se mahtaa olla"
C " Saadaanko me sitä"
Ä " Vasta huomenna" (kello oli yli 8 illalla)
C " Kenen synttärit on huomenna?
Ä * REPS :D
"Saanko vähän maistaa tästä" saaan aikaan jos kuorrutukseen kastettu sormi liikkuu jo suuta kohti... <3
Tosiaan kakku valmistu niin myöhään illalla, etten antanu ch:n herkutella sillä enää. Me kyllä maistettiin sitten pojan nukkumaanmenon jälkeen "pienet" palat tätä syntisen suklaista ihanuutta.
Kuten kuvasta näkyy, en tehnyt kolmee kerrosta, vaan kaksi kakkupohjaa ja väliin ja kakun päälle tuo kuorrute. Hyvvää oli! ja ihanan pehmeää ja mehevää, vaikken kostuttanut ollenkaan pohjia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti