R:n puheenvuoro vierailevana blogistina.

Hyvät naiset ja, no, lähinnä kai naiset, koska naiset näitä blogeja nyt lähinnä lukevat. Itse olen kerran, pari, käynyt Blokissa. Se on eräs baari raumalla ja nimensä mukaisesti, siellä kaikki on kuution mallista. Paitsi jääkuutiot, ne on siellä enemmänkin sellaisia ovaaleita. Kuutio on siis siellä teemana, mutta ei paska siitä parane, vaikka väännettäisiin minkä malliseksi tahansa. Itse asuin joitakin vuosia raumalla, kunnes Heini "pelasti" minut satakunnasta ja toi takaisin hieman lähemmäksi sivystystä.

Olin viettämässä viimeisiä kesälomapäiviäni täällä kotikaupungissani forssassa, kun tapasimme. Tapaamisemme oli kuin suoraan jostakin klassisesta rakkaustarinasta. Kaksi, toisilleen entuudestaan täysin tuntematonta city-sinkkua suurkaupungin sykkeessä, tapaa toisensa vahingossa ruokaostoksilla. Kurotin ottamaan mandariiniä tiskistä, katsomatta lainkaan, minne käteni osoitti. Ihmetyksekseni, käteeni ei osunutkaan mandariini, vaan jotain silkinpehmeää. Kätemme tapasivat toisensa siis täysin vahingossa ja kun käännyimme katsomaan toisiamme, aika hidastui ja Barry Whiten rakkauden sävelet täyttivät supermarketin. Suoraan kuin romanttisesta elokuvasta. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tämä tosin sillä variantilla, että se mandariini oli Heinin pakara, johon melkoisen humalassa tarrasin kiinni paikallisen baarin tiskillä. Ja taustalla soi varmaan joku Popeda. Jokseenkin noin se meni. Oli muuten hyvät häät, ne joiden jatkoilla olin paikallisessa tuona kohtalokkaana iltana. Menivät oikein naimisiin siellä.

Tuosta ujosta ensitapaamisesta on nyt kulunut jokseenkin puolitoista vuotta, ja hyvin on mennyt. Meistä on tullut ihan oikea pariskunta ja hänen pojastaan olen saanut yhden parhaista kavereistani. Ollaan Heinin kanssa muuten harrastettu seksiäkin. Se on oikein mukavaa puuhaa. Se on jotain sellasta, mitä ei näitä blogeja lukemalla pääse harrastamaan. Eli, nostakaa ne perseenne ylös sohvalta, laittakaa läppärin kansi kiinni ja painukaa ulos. Siellä on vaikka mitä siistiä. Itsekin olin äsken siellä, ulkona. Siivosin pihalta remontista jääneitä roskia pois, nyt siellä on siistiä. Yhteisen kotimme remontti on siis menossa ja se vaikuttaa ikuisuus projektilta, mutta saamme sen varmasti valmiiksi ennen Olkiluotoa. Eli tuskin tulee edes kiire, sieltä kun ei vielä vähään aikaan ole sähköä tulossa.

Tulossa on myös eduskuntavaalit. Sen huomaa hyvin siitä, että medioissa ehdokkaat vuoron perään melskaavat suomalaisille tärkeitten asioiden, kuten ryyppäämisen, puolesta. Lupailevat äänten toivosta vaikka mitä, mutta rauhoittuvat sitten taas kun tulevat valituksi seuraavalla kaudelle. Siinä voi sitten taas seuraavat neljä vuotta pyöritellä peukaloita ja naureskella matkalla pankkiin. Itse ajattelin äänestää Jutia, mikäli hän asettuu ehdolle. Siinä on hieno mies. Kaksi maailmanmestaruutta ja luottoluokitus pysynyt vahvana. Jumalauta, kova äijä. Nykyiset edustajamme näyttävät häviävän jokaisen pelin ja onnistuivat tiputtamaan tuon luottoluokituksenkin. Miksi Juti sitten onnistuu tässä kaikessa? Koska nykyisistä suhareista poiketen, hän menee eteenpäin. Katsokaa vaikka.

Minunkin on nyt aika mennä eteenpäin, ja jatkaa romujen siivoamista kellarista. Siitä tulee elokuvateatteri/baari. Siellä on myös sauna, mutta sekin kaipaa hieman ehostusta. Mutta ai että, kun paikat saadaan valmiiksi, kyllä sitten kelpaa! Suunnittelin sinne myös strippaustankoa, mutta on perkele katto niin matalalla, että ei sitä kai viitsi katsella, kun akka joutuisi siinä lähinnä kyykyssä pyörimään. Linda Lampenius sen aikoinaan jo teki viulun kanssa, eikä se kovin hyvältä näyttänyt.

Tälläinen oli vierailuni tässä blogissa. Saa kommentoida ja klikkailkaa noita mainoksia niin perkeleesti, niin me saadaan siitä remonttirahoja. Menen nyt harrastamaan välillä jotain äijäilyä, ammun pihakoivusta parit räkättirastaat, kaadan sen puun ja teen sillä rungolla pystypunnerruksia.

Olkaa hyvä,
R.