Korostan vielä tota yhtä tuolta: taktikoiva. Missä vaiheessa sitä oppikaan taktikoimaan ja välttämään täten tilanteet jolloin voi tuo pieni uhmaikäinen nähdä punaista? Esim kaupassa. Kierrämme tietyt hyllyt kaukaa, koska sieltä halutaan aina jotain ja kun ei saada, tulee kohtaus. Yksi näistä hyllyistä on keksihylly. Mikä on ihan sikavaikeeta välttää, koska se on samassa välissä kun leivät ja juustot prismassa... TOTTAKAI se lapsi näkee ne muumikeksit sieltä 100m päästä kun äiti koittaa äkkiä juosta hakemaan sen ruisleipäpaketin ja polarin. Joskus harvoin ch luovuttaa helpolla. Tai siis niin ettei tule mitään koko kauppareissun kestävää itkuraivareita. Hän vähän kitisee, pari kyyneltä tulee.. Mutta sitten se menee ohi kun mennään hakemaan muita ruokatavaroita.
Ja elintärkeää on myös osata viedä sen uhmaikäisen huomio muualle siinä itkuraivarin kynnyksellä.
Se useimmiten toimiikin, mutta jos itkupotkuraivarit etenee liian pitkälle ja siinä on ripaus väsymystä, niin sitä huomioo ei meinaa millään saada muualle. Siinähän sitten kiukutellaan.
Mutta on tämä tietysti antoisaakin aikaa. Koko ajan opitaan uutta-> ja sit valvotaan yöllä.
Ja äitiä tykätään halailla ja pussailla, niin sillä kestää taas sitten parit kiukuttelut <3
"Äiti jäätelöö?" Tässä äiti ei antanu sitä jäätelöö
Kokeiltiin syödä muumi-purkkaaki. Niitä oli yhteensä kolme palaa. Kaksi meni mahaan, sen jälkeen luovutettiin :D Ehkä vähän vanhempana.
Parasta oli kun ch:lla oli itelläänki vähän kysymysmerkki ilme, kun kysyin et mihin se purkka hukku suusta? Ch näytti siltä ettei itekään tienny et mihin se yhtäkkiä meni :D
p.s. yks aamu ku vein ch:n tarhaan, niin eteisestä jo se näki kuinka isoon saliin oltiin tuotu joulukuusi (muovinen ja ilman koristeita) se oli niin tohkeissaan että kaikki vaatteet oikein lensi kun se halus äkkiä mennä kattomaan sitä! :) Onkohan poika saanu ton joulu-tykkäämisen äitiltään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti