Olen optimisti. Siitä ei ole epäilystäkään. Olen ollut aina ylpeä siitä. Miksi harmitella ja manata kun voi toivoa ja nähdä asioiden hyvät puolet? Silloin hymyilyttää useammin ja on itsekin paremmalla päällä.
Mutta älkää luulko että tämä remontoimis aika olisi ollut yhtä pilvillä tanssahtelua... Sitä se nimittäin ei ole. Oon huomannu että mitä valmiimmaksi talo tulee, sitä enemmän antaa väsymykselle valtaa ja koettelemus tuntuu koko ajan raskaammalta.
Mikä vaarana tällaiselle optimistille (varsinkin näin taloremontissa) ?
Pettymys.
Se kun mielikuva ei toteudukaan. vaan kaikki menee päin persettä. Siitä seuraavana on epätoivo, itku, masennus. (kuulostaa varsin samoilta tunnetiloilta kun kuukautisten aikaan)
Tunne on ylitsepääsemätön. Ei jaksa. Haluaa luovuttaa. Väsymys ottaa vallan ja lamaannuttaa.
Miten tämä sitten on mahdollista selättää?
miten ennaltaehkäistään ettei tämä pääse käymään?
No omalla kohdalla sitä ei voi ennaltaehkäistä. En voi sille mitään että olen pitänyt yllä toivoa millon mitenkin aikataulusta ja muutosta, ja jokaikinen on matkan varrella romutettu. Millon kenenkin toimesta.
Luojalle kiitos ( tai vanhemmille geeneistä) en ole pitkävihainen. Mut on tosi helppo lepyttää! Riittää että R tulee esim pieni pilke silmäkulmassa, antaa suudelman, halaa, antaa kukkasia (tätä ei tapahdu koskaan, mutta ikuisena optimistina toivon todella että se tulee tapahtumaan), tai R tuo mulle suklaata tai jotain muuta vastaavaa ihan pientä. Ch saa mut myös leppymään sadasosasekunnissa, ihan vaan sanomalla jotain käsittämättömän söpöä :D <3
Mulla ei ole taloremonttia suunnitteleville pareille / taloremonttia tekeville pareille kun yksi vinkki jonka on ite oppinu tässä matkan varrella.
Ainut asia joka pitää teidät selväjärkisinä ja ylipäätään yhdessä tämän koettelemuksen ajan on Seksi, Suklaa ja Tupakka ( tämä on vaihtoehtoinen )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti