Meillä esimerkkinä viimeviikko: Ma-Ke oli ihana reipas poika, joka kiitti saadessan jotain, joka malttoi odottaa että äiti saa tiskikoneen täytettyä ennen leikkejä ja joka oli avulias ja hyväntuulinen :) <3
Ja sitten Torstaina tarhan jälkeen alkoi hirmumyrsky, jo tarhassa kuravaatteiden riisuminen ja repun hakeminen kiristi hampaita kun kiukku tuli kaikesta ja kaikki oli huonosti.
Sylissä ei voinu olla, mutta ei olis halunnu kävelläkään. Autoon kiinnittämisestäki tuli huuto, kuinkas muuten. Huuto yleensä saadaan loppumaan sillä että selitän rauhallisesti, että minkä takia joku asia on tehtävä niin kuin se tehtiin. Esim turvavyö. Kun selitän ch:lle että kaikilla pitää olla turvavyö AINA kun auto liikkuu. Ja näytin että meilläkin on molemmilla R:n kans, niin tulikin vastaväite takasin: "Papalla ei ole turvavöitä."
Sillä supermiehellä ketä ch rakastaaa ja palvoo ei ole koskaan turvavöitä. Fuck. Ei olekaan. Siitä olen itekin oppinu sen huonon tavan etten aina muista sitä vyötä kinnittää, koska rakas isäni ei koskaan ole käyttänyt, ellei sitten ole ratsiaa jossain lähellä tiedossa ;)
Tämä kiukku sieltä tarhasta torstai iltapäivästä kesti kaks päivää. Pisin hetki jonka ch oli uhmaamatta tais olla 10 minuuttia. Mutta sitten se laantui taas! Yritä tässä nyt pysyä mukana :D
Onneks kuitenkin uhmaamis kiukut jää unholaan heti kun toi pieni poika katsoo silmiin, pieni hymy huulilla ja pilke silmäkulmassa ja sanoo jotain niinkin söpöö kun yks ilta: " Äiti, mitä on rakastaminen? (minä selitän että se on kun tykkää toisesta tositosi paljon)Minä tykkään sinusta ja sinä tykkäät minusta niin paljon"
<3
voooi ihana toi mitä rakkaus on <3 voi että taas saa pyyhkiä silmiä kuivaks :D
VastaaPoista