Pientä pohdintaa unelmista ja niiden suuruudesta. Niiden toteuttamisen toivosta.
Tosielämässä ne unelmat tosin voi pienentyä, vähentyä tai vaihtua enemmän budjettiin sopivaksi, tai paremmin elämän tilanteeseen sopivaksi. TYLSÄÄ! Mutta niin se vain itselläkin on, aloin miettiä mitä kaikkea haaveilen saavani, mutta muutan sitä unelmaa kuitenkin sellaiseen muotoon mikä on helpompi toteuttaa. Käsittämätöntä. Tästä pari esimerkkiä:
Mistä haaveilin: Kaunis valkoinen huvimaja, köynnösten ja kasvien hieman piilottamana, täynnä kauniita esineitä. Sellainen kaunis ja rauhallinen paikka juoda kupillinen kahvia ja lukea puutarhalehtiä.
Tosielämässä päädyin pergolaan: sekin tietysti valkoisena, mutta se on halvempi ja nopeampi tehdä..
Ja tämä on vain esimerkki. Kuinka ne unelmat ja haaveet paisuu ja paisuu lopulta niin suuriksi, että on pakko myöntää että nyt lähti lapasesta ja ettei tuo ole edes madollista minun/meidän toteuttaa.
Joku ääni alkaa päässä aina sanomaan: " ei se kuitenkaan onnistu" , "et sä kuitenkaan saa mitään aikaseks" yms. Ja sitä luovuttaa sen ison unelman tavottelusta. Sen sijaan sen unelman muokkaa ja muuttaa itselle sopivammaksi, ikäänkuin helpommaksi?Pitäisi vain hijentää äänet päässä ja päättää että pystyy mihin tahansa! Kun motivaatiota ja innostusta riittää, niin se tulee onnistumaan. Ehkei huomenna, ehkei edes tänä kesänä, mutta JOSKUS SE TULEE ONNISTUMAAN.
Näillä ajatuksilla suunnittelemaan sitä unelmien puutarhaa/keittiöö/saunaa/ eteistä/ kukkakimppua, mitä vaan!
Rakkaudella Mopsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti